Tuli iloinen yllätys: tämä on hyvä kirja.
Tartuin Rouva C:hen nihkeästi. Minna Canth on kyllä kiinnostava henkilö, mutta
tykkään lukea oikeista ihmisistä faktapohjalta, en niin, että kirjoittaja ottaa
joitakin faktoja ja lähtee sitten kuvittelemaan, millaistahan noitten elämä ja
avioliitto ehkä oli.
Mutta tässä se toimii hyvin. Minna Rytisalo
kertoo romaanin lopussa, miten hän ensin luki kuukausikaupalla, mitä Minna
Canthista tiedettiin. Sen jälkeen hän päästi mielikuvituksensa
vapaaksi, ja faktojen sisään alkoi kehittyä romaani.
Nuori Minna Johnson puhuu isänsä ympäri ja
saa luvan lähteä Jyväskylässä vasta aloittaneeseen seminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi.
Seminaarin rehtori oli Uno Cygnaeus, jonka ajamana Suomeen saatiin
kansakoulu 1860-luvulla. Cygnaeuksen kansakoulusuunnitelmaan liittyi opettajaseminaarin perustaminen. Seminaari aloitti vuonna 1863.
Siihen sisältyi radikaali uudistus: opiskelijoiksi otettiin myös naisia.
Minna perustelee isälleen opiskelutoivettaan
sillä, että ei aio naimisiin, vaan haluaa antaa elämänsä kansan valistamiselle.
Vaan mitenkäs kävi. Seminaarin luonnontieteiden opettaja Ferdinand Canth
ihastuu neiti Johnsoniin, piirittää häntä sitkeästi ja saa neidin lopulta
suostumaan kosintaansa.
Rytisalo kirjoittaa kiinnostavasti elämästä 1860-luvun
Jyväskylässä ja seminaarissa. Canthien avioliiton hän piirtää lämpimäksi ja
rakkauden sävyttämäksi kumppanuudeksi, missä kumpikin tukee toistaan.
Jälkipolville ei ole jäänyt tietoa siitä,
minkälainen Minnan avioliitto oli. Rytisalon päätelmä on kuitenkin
johdettavissa siitä, että aikana, jolloin vaimon tahto oli tyystin miehen
taskussa, Minna Canth saattoi kirjoittaa sanomalehteen jyliseviä puheenvuoroja
yhteiskunnallisista epäkohdista. Ferdinand olisi voinut aviomiehen oikeudella
pistää niille stopin, mutta ei pistänyt.
Minna Canth oli ensimmäinen suomalainen
sanomalehtinainen. Hänestä tuli myös merkittävä suomenkielinen kirjailija ja aikaansaava mielipidevaikuttaja. Hän ajoi erityisesti naisen asemaa, nosti
esiin asioita, joiden näki olevan pahasti pielessä, eikä antanut periksi. Moni
meidän itsestäänselvänä pitämä seikka on nykytolalla sen vuoksi, että
rouva Canth ryhtyi ensimmäisenä taisteluun. Kuka esimerkiksi voisi enää
kuvitellakaan, että naisella ei olisi oikeutta omiin tuloihinsa, vaan ne
menisivät suoraan miehen taskuun, joka saisi vapaasti vaikka ryypätä ne.
Iso plussa Minna Rytisalon romaanissa on kieli.
Kirja täytyy lukea rivi riviltä, sana sanalta, ettei mitään mene ohi, ja
joitakin rivejä ja kappaleita täytyy pysähtyä lukemaan uudelleen: "Ajatukset kiinnittyivät tajunnan reunoille
ja riippuivat siellä kuin vaatteet narulla. Koko ajan silmäkulmallaan näki,
että siellä ne olivat..."
SAMAA AIHEKENTTÄÄ
Merete Mazzarellan Fredrika kertoo aikansa idolista Johan Ludvig Runebergistä vaimon näkökulmasta. Naisia kohdeltiin 1800-luvulla toisin kuin nykyisin, ja Johan Ludvig otti siitä kaiken irti.
Enni Mustosen kirjasarja Järjen ja tunteen tarinoita alkaa siitä, kun nuori torpantyttö Hilma tulee 1800-luvun lopulla Helsinkiin piiaksi Augusta Ahlstedtille. Tämä on taloudellisesti kenestäkään riippumaton viisikymppinen opettaja ja sanomalehtinainen, joka nauttii itsenäisen naisen elämästä omassa talossaan Mariankadulla Helsingin Kruunuhaassa.
Mikaela Strömbergin Sofie perustuu tositapahtumiin. Aatelinen Sofia ottaa elämänsä omiin käsiin välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.
Raija Orasen Aurora on aikansa superjulkkiksen Aurora Karamzinin elämäntarina yhdistettynä 1800-luvun Helsingin ja Suomen historiaan. Orasen kirjassa Aurorasta tulee kiinnostava ihminen, ei vain nimi historiankirjassa.
Kaari Utrion helsinkiläisromaaneissa on huumoria ja romantiikka ja faktaa, jotka on sotkettu suloiseksi taikinaksi 1800-luvun alkupuolen Helsingin kanssa. Aikakauden olot, tavat ja naisen asema on kuvattu tarkalleen oikein, historioitsijana Utrio hallitsee faktat.
Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret kertoo romanttisen juonen ohessa naisen ahtaasta tilasta 1800-luvun alkupuolella. Jos aatelisneito ei saa napatuksi miestä, edessä on nöyryyttävä loppuelämä vanhapiikatätinä sukulaisten elätettävänä. Arvojärjestyksessä vanhatkin neidit tulevat aina viimeiseksi, 17-vuotias rouva kulkee heidän edellään.