perjantai 2. kesäkuuta 2017

Affinity Konar: Elävien kirja



Reilut kaksi sukupolvea on jo takana toisen maailmansodan päättymisestä. Edelleen sota-ajasta ilmestyy kirjoja, viime aikoina taas enemmän. On romaaneja ja dekkareita, muistelmia ja elämäkertoja:


Affinity Konarin romaani Elävien kirja kertoo lääkäri Josef Mengelen kokeisiin päätyneistä lapsista Auschwitzissa ja sodan jälkeen.

Mengele erotti keskitysleirikuljetuksista kaksoset, kolmoset, albiinot, kyttyräselkäiset ja lyhytkasvuiset omaan käyttöönsä ja teki heillä julmia kokeita. Hän muun muassa yritti muuttaa ruskeita silmiä sinisiksi, teki leikkauksia ilman nukutusta ja ompeli yhteen kaksosten elimiä yrittäen saada aikaan siamilaiset kaksoset.

Elävien kirjan päähenkilöt ovat Aushwitziin joutuneet identtiset kaksoset, Pearl ja Stasha. Yhtenä päivänä Pearl katoaa, ja Stasha ottaa päämääräkseen etsiä hänet käsiinsä tavalla tai toisella.

Sota loppuu, mutta se ei takaa elämän jatkuvan, että on selvinnyt hengissä keskitysleiriltä. Eurooppa on sekaisin. Leiriltä lähtevät luurankomaiset vangit voivat päätyä silmikkäin sotilaan kanssa, joka ampuu kuten ennenkin, tai joutua juutalaisia edelleen metsästävän kansanmiehen käsiin.

Kaikkialla on rakkaitaan etsiviä ihmisiä. Moni ei löydä omiaan koskaan, eikä saa edes tietää, mitä heille kävi. Mutta yhtä lailla voi kuolleeksi luultu perheenjäsen kävellä yhtäkkiä vastaan sodan raunioittaman kaupungin kadulla.

Huomasin miettiväni kirjan tapahtumia moneen otteeseen, kun olin laittanut sen luettuna hyllyyn. Miksi jotkut selviävät ja toiset eivät? Kuinka paljon sitkeyttä ja selviytymistä edesauttaa se, jos uskoo olevansa kuolematon? Mistä kumpuaa sen kaltainen pahuus kuin Mengelen? Mengelen tutkimuksista on jälkeenpäin todettu, että niillä ei ollut minkäänlaista tieteellistä merkitystä, ne olivat silkkaa sadismia.

Yksi kirjan esiin nostama kysymys on, miten mitataan niiden syyllisyys, jotka osallistuvat Mengelen kokeisiin, mutta yrittävät samalla salaa pelastaa henkiin niin monta kuin mahdollista tai ainakin vähentää heidän tuskiaan? He olivat osa Mengelen tiimiä, mutta tiimityö olisi loppunut sen tien, jos he olisivat julkisesti nousseet häntä vastaan.

Osa kirjan henkilöistä on ollut oikeasti olemassa kuten lyhytkasvuiset Rabinowitzit ja kaksoset Eva ja Miriam Mozes. Lapsia salaa auttaneella tohtori Mirilläkin on vastine todellisuudessa.


SAMAA AIHETTA

Terhi Rannelan Frau kertoo Reinhard Heindrichin lesken, Linan, avioliitosta Anni Swanin ja Otto Mannisen pojan, Mauno Mannisen kanssa.  

Suomalaisen äidin ja saksalaisen isän tytär Katarina Bauer kertoo isovanhemmistaan kirjassaan He olivat natseja. Hän sai vasta aikuisena tietää heidän olleen innokkaita natseja.

Eric Metaxasin elämänkerta Pastori, marttyyri, näkijä, vakooja kertoo Dietrich Bonhoefferista, joka ryhtyi julkisesti vastustamaan natseja toisen maailmansodan aikana.

Dresdenin yliopistossa professorina ennen sotaa toiminut Viktor Klemperer julkaisi vuodesta 1933 vuoteen 1945 pitämänsä päiväkirjat nimellä Haluan todistaa

Katja Petrovskaja etsii kirjassaan Ehkä Esther tietoja siitä, mitä tapahtui hänen isoäidilleen Estherille. http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2015/11/katja-petrovskaja-ehka-esther-amos-oz.html

Amos Ozin omaelämänkerrallinen romaani Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on kertomus hänen juutalaisesta suvustaan, joista osa pääsi pakenemaan Israeliin, osa jäi Hitlerin käsiin. http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2015/11/katja-petrovskaja-ehka-esther-amos-oz.html

Anthony Doerrin romaani Kaikki se valo jota emme näe kertoo kahden lapsen varttumisesta toisen maailmansodan aikana.

Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarah (ilmestynyt myös nimellä Avain) on pienen juutalaistytön selviytymistarina.

Poika joka pelastui on Leon Leysonin omaelämänkerta.

Imbi Pajun omaelämänkerrallisessa dokumenttiromaanissa Torjutut muistot Imbi etsii vastausta kysymykseen, mitä hänen äitinsä joutui käymään läpi toisen maailmansodan aikana.



1 kommentti:

  1. Sota on monien mielessä vielä pitkään. Ei tuollaista julmuutta ymmärrä.

    VastaaPoista