Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut joukon ihmisten välisiin suhteisiin osuvia kirjoja. Kirjat ovat käytännöllisiä: on ongelma ja mitä sille voi tehdä? Kiltteydestä kipeät on hänen kirjoistaan ensimmäinen, ja siitä on otettu jo toistakymmentä painosta.
Tässä
valittuja paloja hänen kirjastaan - ja kirjassa on vielä paljon muutakin oivallista.
Esimerkki1: Lapset ovat mummolassa ja mies työmatkalla. Olet varannut hyvän kirjan ja suklaata, kun naapurin rouva soittaa ja pyytää saada tuoda lapset illaksi hoitoon. Omat lapsesi olivat hänellä pari viikkoa sitten. Mitä tehdä?
Esimerkki2: Parturi saa kyläkutsun, jonka lopussa ohimennen mainitaan, että ottaisitko sakset mukaan, kun meidän Peten tukka on taas niin pitkä.
Esimerkki1: Lapset ovat mummolassa ja mies työmatkalla. Olet varannut hyvän kirjan ja suklaata, kun naapurin rouva soittaa ja pyytää saada tuoda lapset illaksi hoitoon. Omat lapsesi olivat hänellä pari viikkoa sitten. Mitä tehdä?
Esimerkki2: Parturi saa kyläkutsun, jonka lopussa ohimennen mainitaan, että ottaisitko sakset mukaan, kun meidän Peten tukka on taas niin pitkä.
Esimerkki3:
Kaveri kysyy, voisitko tulla katsomaan, mikä meidän tietokoneessa tilttaa.
Tietokoneammattilaiselle riittäisi hommaa ystävien koneiden kanssa vaikka joka
illaksi.
Auttaminen
on tärkeä osa ihmisten yhteiseloa. Mutta täytyy osata pitää myös itsensä
puolta, Valtavaara korostaa. Missä siis menee auttamisen ja ylikävelyn
raja?
Liian kiltti
ihminen suostuu aina, kun häneltä pyydetään apua, vaikka hän olisi kuinka
kiireinen tai väsynyt. Monta kertaa häntä harmittaa, ettei saa sanotuksi ei,
mutta hän jatkaa silti entiseen tapaan. Ympäristö tottuu, että tuo ei koskaan
kieltäydy, ja niinpä häneltä pyydetään apua aina, kun jotain on tarvis.
Jotkut liian
kilteistä eivät ole saaneet lapsena ilmaista mielipiteitään ja
tunteitaan, vaan siitä on tullut rangaistus. Silloin on aikuisena vaikea vetää
rajoja ja sanoa ei, vaikka tuntuisi ettei jaksa.
Toiset taas
ovat luonnostaan hyväsydämisiä ja auttavat mielellään, mutta jäävät loputtoman
auttamisen kierteeseen ja väsyvät.
Osa liian kilteistä ei uskalla sanoa pyytäjälle ei, etteivät välit menevät huonoiksi. Hän pelkää, että sitten hänestä ei enää tykättäisi, kenties hylättäisiin kokonaan.
Osa liian kilteistä ei uskalla sanoa pyytäjälle ei, etteivät välit menevät huonoiksi. Hän pelkää, että sitten hänestä ei enää tykättäisi, kenties hylättäisiin kokonaan.
Ei-sanan
opettelu alkaa siitä, että ihminen tekee itselleen selväksi, ettei tarvitse
suostua kaikkeen, mitä pyydetään. Jos ajatus kieltäytymisestä kauhistuttaa, kannattaa
miettiä, miten käy, jos ei opettele sanomaan myös ei. Ihmisellä tulee olla
aikaa omien akkujensa lataamiseen.
Valtavaara
neuvoo, että kun jälleen kerran olet myöntynyt pyyntöön, vaikka olisit halunnut
kieltäytyä, mieti jälkeenpäin, mitä tilanteessa tapahtui. Millä tavoin olisi
pitänyt toimia toisin?
Kuivaharjoittele
tulevia tilanteita varten. Mieti etukäteen, mitä vastaat, kun naapuri seuraavan
kerran pyytää ottamaan lapset yllätyshoitoon. Kun vastaus on valmiiksi
ajateltu, sitten vain syvä henkäys, ja: ”Valitettavasti nyt ei käy, minulla on
sovittuna muuta.”
Valtavaara
korostaa, että älä selitä, miksi ei nyt käy.
Selittäminen
on miina. Mitä enemmän ihminen alkaa selittää kieltäytymisen syitä, sitä
varmemmin hän lopulta suostuu. Selittäjä näyttää epävarmuutensa. Kysyjä huomaa
sen ja kumoaa selittäjän perustelut toinen toisensa jälkeen kuin keilat.
Lopulta selittäjä on umpikujassa, ja hänestä tuntuu, ettei ole muuta
mahdollisuutta kuin suostua kuitenkin.
Siksi
kannattaa olla niukkasanainen ja todeta vain, että ikävä kyllä minulla on nyt
muita suunnitelmia. "Ai mitä suunnitelmia?" "Henkilökohtaisia", ja päälle ystävällinen hymy :). Se ”muita suunnitelmia” voi olla vaikka hyvä kirja ja suklaata omassa hyvässä
seurassa.
Kampaaja tai
tietokoneosaaja voi halutessaan tehdä selkeän linjanvedon ja päättää, ettei tee
enää ammattiinsa liittyviä talkootöitä kenellekään. Silloin pyytäjille on
helppo sanoa, että olen tehnyt tällaisen periaatepäätöksen, koska ylimääräisiä
hommia olisi vaikka joka illalle, ja on reiluinta, etten tee niitä sitten kenellekään.
Aluksi liian
kiltti tuntee syyllisyyttä kieltäytymisestään. Pahimmillaan hän hermostuu ja
lopulta kuitenkin suostuu. Sen vuoksi yksi hyvä keino on ottaa aikalisä. Kun joku kysyy
asiaa, johon mieluiten vastaisit ei, kannattaa sanoa, että palaan asiaan myöhemmin. Silloin ei tule myönnyttyä hätiköidysti, vaan voi miettiä vastauksen
rauhassa ja rauhoittaa itsensä, ennen kuin sanoo ei.
Aikalisän ottaessaan voi myös keskustella tilanteesta jonkun kanssa ja saada tarvittaessa henkistä tukea kieltäytymiseen. Kun ikisuostuja ryhtyy sanomaan ei, takatuki voi olla tarpeen, sillä totuttujen käytöstapojen muuttaminen ei aina ole helppoa.
Jos ihmiset ovat tottuneet jonkun tulevan hätiin aina kun pyytää, he saattavat käyttäytyä hyvinkin tylysti, jos saavat kieltävän vastauksen. Mitä läheisemmistä ihmissuhteista on kyse, sitä töykeämpää palautetta voi tulla. ”Mikä sulle nyt tuli? Sähän oot aina ollu niin mukava”, hämmästellään tai jopa "Onpa susta tullut itsekäs!", ja kieltäytyjää painostetaan pyörtämään sanansa.
Siinä tilanteessa voi olla vaikea pitää kiinni ei-sanasta. Mutta jos antaa periksi, seuraavalla kerralla se on vielä vaikeampaa. Ympäristö oppii, että kyllä se painostamalla viimeistään antaa periksi. Kannattaa havahtua, jos huomaa jälleen sanovansa ”jos nyt tämän kerran”.
Aikalisän ottaessaan voi myös keskustella tilanteesta jonkun kanssa ja saada tarvittaessa henkistä tukea kieltäytymiseen. Kun ikisuostuja ryhtyy sanomaan ei, takatuki voi olla tarpeen, sillä totuttujen käytöstapojen muuttaminen ei aina ole helppoa.
Jos ihmiset ovat tottuneet jonkun tulevan hätiin aina kun pyytää, he saattavat käyttäytyä hyvinkin tylysti, jos saavat kieltävän vastauksen. Mitä läheisemmistä ihmissuhteista on kyse, sitä töykeämpää palautetta voi tulla. ”Mikä sulle nyt tuli? Sähän oot aina ollu niin mukava”, hämmästellään tai jopa "Onpa susta tullut itsekäs!", ja kieltäytyjää painostetaan pyörtämään sanansa.
Siinä tilanteessa voi olla vaikea pitää kiinni ei-sanasta. Mutta jos antaa periksi, seuraavalla kerralla se on vielä vaikeampaa. Ympäristö oppii, että kyllä se painostamalla viimeistään antaa periksi. Kannattaa havahtua, jos huomaa jälleen sanovansa ”jos nyt tämän kerran”.
Kun sen
sijaan pitää kiinni rajoistaan sanoipa ympäristö mitä tahansa, mielikuva
ainaisesta auttajasta hälvenee.
Ja kun itse on oppinut sanomaan ei, on
oleellista oivaltaa, että myös minulle voidaan välillä sanoa ei. Se ei tarkoita,
ettei toinen enää tykkää minusta, vaan hänellä on vain jokin este.
Anna-Liisa Valtavaaran muita kirjoja
Anna-Liisa Valtavaaran muita kirjoja
Anteeksi
antava tekee hyvän teon ennen muuta itselleen. Anteeksi antaminen irrottaa katkeruudesta ja menneisyyden kahleista. Katse kääntyy eteenpäin. Anteeksi antaminen on hyvä teko myös
ympärillä olevilleen. Katkera vanha ihminen on olento, jonka
seuraa ihmiset alkavat karttaa.
Mutta kuinka
antaa anteeksi, kun se teki mulle niin pahasti? Miten voin antaa itselleni
anteeksi sen, että…? Voiko antaa anteeksi niille, jotka ovat jo kuolleet?
Huolena huolehtiminen, 2013
Murehditko asioita, jotka saattavat tapahtua tai olla tapahtumatta? Omassa tai toisten elämässä? Turhat huolet varastavat aikaasi ja voimiasi. Miten erottaa turha huolehtiminen tarpeellisesta? Omat vastuut muiden vastuista? Miten löytää lepo ja luottamus, että kaikki menee hyvin, vaikken ole joka hetki skarppina? Kuinka olla läsnä nyt-hetkessä?
Murehditko asioita, jotka saattavat tapahtua tai olla tapahtumatta? Omassa tai toisten elämässä? Turhat huolet varastavat aikaasi ja voimiasi. Miten erottaa turha huolehtiminen tarpeellisesta? Omat vastuut muiden vastuista? Miten löytää lepo ja luottamus, että kaikki menee hyvin, vaikken ole joka hetki skarppina? Kuinka olla läsnä nyt-hetkessä?
Vääränlainen
kiltteys uuvuttaa. Oikeanlainen kiltteys tekee hyvää sekä itselle että muille.
On tärkeä tehdä ystävällisiä tekoja ja auttaa, mutta on tärkeä, ettei antaudu
ryöstöviljeltäväksi.Miten
löytää keskitie ääripäiden väliltä?