Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah (eli Avain)

Hölmistyin, kun aloin lukea Nimeni on Sarah -uutuuspokkaria. Kirjan nimi oli vieras, mutta tarina kumman tuttu. Ja takakansitekstissä kerrotaankin, että kirja on ilmestynyt aiemmin nimellä Avain. Miksiköhän nimi on vaihdettu? Tuskinpa olen ensimmäinen lukija, joka luulee aloittavansa de Rosnayn uutta kirjaa, ja harmistuu huomatessaan lukeneensa sen jo, ainakin jos on ostanut sen.

Kirja itsessään on kyllä lukemisen arvoinen, luki sen kummalla nimellä tahansa. Se kertoo Pariisissa asuvasta amerikkalaisesta toimittajasta, joka alkaa tutkia ranskalaisten hiljaisuuteen hautaamaa tapahtumaa sodan ajalta.

Heinäkuussa 1942 Ranskan poliisi tekee Hitlerin vaatimuksesta ja Ranskan pääministerin määräyksestä Pariisissa ratsian ja kokoaa 13 000 juutalaista pyöräilystadionille odottamaan kuljetusta keskitysleirille. Joukossa on yli 4000 lasta. Siellä on myös 10-vuotias Sarah, joka kotoa lähdettäessä lukitsi pikkuveljensä komeroon piiloon ja lupasi hakea hänet pian. Stadionin ahtaudessa ja kuumuudessa tytön päässä on vain yksi ajatus: täytyy päästä takaisin kotiin ja pelastaa pikkuveli.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin amerikkalainen toimittaja ryhtyy kirjoittamaan artikkelia tuosta vaietusta päivästä. Tietoa ei olekaan ihan helppo saada, sillä Ranska yritti sodan jälkeen pyyhkiä tapahtuman historiasta. De Gaullen hallitus muun muassa retusoi valokuvista vartijoina toimineet ranskalaiset santarmit pois sodan jälkeen.

Tapahtunutta tutkiessaan toimittaja törmää Sarahiin, ja ryhtyy selvittämään, mitä tytölle ja hänen pikkuveljelleen ratsian jälkeen tapahtui.

Tämä kaikki on juoneltaan kiinnostavaa ja hyvin kirjoitettua. Kirjailija kuljettaa tarinaa eteenpäin kahdessa aikatasossa, jotka alkavat vähitellen solmiutua yhteen. Toimittajan avioliittoon liittyvä juonensäie on sekin vielä ookoo. Mutta loppupuolelle ympätty harlekiinityyppinen rakkausstoori on naiivi ja turha muuten oivallisessa kokonaisuudessa. Kirjailijan tai kustannustoimittajan olisi kannattanut uskoa romaanin kantavan ilman sitä, jolloin kirja olisi ollut kompakti alusta loppuun. Nyt loppuun tulee turha floppi.

Siitä huolimatta kokonaisuutena kiinnostava romaani, eikä vähiten siksi, että taustalla on tositapahtuma. 

Kirjasta on tehty myös elokuva nimellä Avain.

SAMASTA AIHEESTA KERTOO

elokuva Pariisin vainotut vuodelta 2010
 

 
SAMAA AIHETTA SIVUAA

J. M. G. Le Clézion romaani Alkusoitto vuodelta 2009