Merete Mazzarella: Fredrika

Johan Ludvig Runeberg oli oman aikansa idoli yli kaikkien muiden. Hän on edelleen suomalaisille tuttu nimi, vaikka miehen kuolemasta on 150 vuotta. Kun laulamme Maamme-laulua, laulamme Runebergin runoa, ja Runebergin patsas on keskellä Helsinkiä Espan puistossa.
 

Merete Mazzarellan kirja Fredrika Charlotta kertoo aikansa idolista vaimon näkökulmasta. Naisia kohdeltiin 1800-luvulla toisin kuin nykyisin, ja Johan Ludvig otti siitä kaiken irti. Hänelle ei riittänyt, että vaimo myöntää sinisen seinän olevan keltainen, jos mies niin väittää, vaan naisen on myös uskottava, että se on keltainen, kun mies kerran niin sanoo.

Kyse ei ollut siitä, etteikö Johan Ludvig olisi arvostanut Fredrikaa kovasti ja rakastanutkin omalla tavallaan. Fredrika oli älykäs ja lahjakas. Hän oli Suomen ensimmäinen naistoimittaja, avusti miestään, kun tämä päätoimitti Helsingfors Morgonbladia. Fredrika Runeberg oli myös Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita, vaikka hänen teoksensa ovatkin jääneet kansakunnan vintille unohduksiin. Johan Ludvig näki vaimonsa lahjat ja kannusti häntä kirjoittamaan - kunhan huusholli ja kuusi henkiin jäänyttä lasta tulivat ensin hoidetuksi ja mies kavereineen passatuksi, kun nämä istuivat iltaa Runebergien salissa.

Fredrikan sydän särkyi avioliiton aikana monta kertaa, sillä Johan Ludvigilla oli jatkuvasti avioliiton ulkopuolisia ihastuksia. Hän ei edes peitellyt niitä. Fredrika ei ollut suuri kaunotar, ja tuntui varmasti pahalta, kun mies hullaantui milloin mihinkin simpsakkaan neitokaiseen.  Jossain kohden Mazzarellan romaania tulee kyllä olo, että vaikka kuinka elettiin aikaa, jolloin naisen tahto oli miehen taskussa, jos Fredrika olisi ryhdistäytynyt, hän olisi löytänyt konstit pistää miehelleen hanttiin. Liekö hänessä ollut kotimarttyyrin vikaa, tiedätte tyylin: ”Mene sinä vaan, kyllä minä voin…” ja syvä huokaus perään.

Fredrikan ja Johan Ludvigin suhde rinnastuu monissa kohdin toiseen kansakunnan merkkimieheen ja hänen vaimoonsa: Urho ja Sylvi Kekkoseen. Fredrikassa ja Sylvissä on jopa samaa näköä. Molemmat olivat pieniä, siroja ja tummia, kun heidän miehensä olivat pitkiä ja komeita. Sylvikin oli kirjailija, ja Fredrikan lailla myös hän oli keskusteli mielellään kulttuurista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Fredrikan sosiaalista elämää alkoi haitata paheneva huonokuuloisuus, Sylvillä paheneva nivelreuma. Kun aikaa on kulunut, julkisuuteen on tullut tietoa myös Urkin naissuhteista, mikä rinnastuu herra Runebergiin.

Johan Ludvig Runeberg halvaantui 59-vuotiaana. Hän vietti lopun ikänsä vuoteessa ja pyörätuolissa. Fredrika oli uskollinen ja uhrautuva vaimo viimeiseen asti. Hän muun muassa istui miehensä vuoteen äärellä ja luki tälle ääneen tuntikausia.  Mazzarellan kirjaa lukiessa miettii, että vaikka aviomiehen sairaus toi paljon työtä ja huolta, liekö Fredrika ollut salaa kuitenkin myös onnellinen, kun sai pitää miehensä taas yksin omanaan. Ei mielessään ähäkutti, vaan koska hän rakasti miestään.

Mazzarellan kirja tekee Fredrika Runebergista elävän ihmisen ja nostaa hänet esiin miehensä selän takaa. Kirja on samalla kiinnostavaa ajankuvaa. Sen sivuilla kulkevat monet nimet, jotka ovat tuttuja nykyisin katukylteistä, patsaiden jalustoista ja koulun historiantunneilta: Topelius, Lönnrot, Snellman…

Fredrikan puutarha voi edelleen hyvin Porvoossa, vaikka Fredrika siirtyi tuonpuoleisiin jo aikaa sitten. Kuinkahan monta kertaa Fredrika kävi  puutarhassaan pyyhkimässä vesiä silmistä, kun Johan Ludvig huiteli muiden naisten perässä? 

Lisää: 
Eino Leinon Kirjailijoiden Helsinki

http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2013/09/eino-leino-kirjailijoiden-helsinki.html

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=9297