Viro, Latvia ja Liettua
itsenäistyivät uudelleen Neuvostoliiton hajottua. Maihin jäi asumaan iso joukko
venäläisiä, monet toista tai kolmatta sukupolvea. Neuvostoliiton aikana osa
Baltian maiden alkuperäisistä asukkaista pakkosiirrettiin Siperiaan ja Uralille,
ja heidän tilalleen muutti ihmisiä Venäjän puolelta. Myöhemmin Baltian maat
vetivät väkeä muualta Neuvostoliitosta työn perässä.
Venäläiset ovat pysyneet identiteetiltään
venäläisinä myös seuraavissa sukupolvissa. He asuvat samoilla alueilla ja puhuvat
venäjää, eikä suuri osa ole opetellut asuinmaansa kieltä, kertoo Kalle Kniivilä
kirjassaan Neuvostomaan lapset.
Venäjänkielisiä asuu
erityisen paljon tietyissä kaupungeissa ja kaupunginosissa. Tallinnan suurimman
kaupunginosan Lasnamaen asukkaista 71 prosenttia on venäjänkielisiä ja, Venäjän
rajalla sijaitsevassa Narvassa yli 90 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää.
Kalle Kniivilä lähti ottamaan
selvää, mitä Baltian maiden venäjänkieliset asukkaat ajattelevat. Hän kiersi Virossa,
Latviassa ja Liettuassa haastattelemassa heitä. Osa kaipaa vanhaa Neuvostoliittoa,
etenkin iäkkäämmät, ja moni ajattelee nyky-Venäjästäkin, että siellä kaikki on paremmin.
Mutta on myös niitä, jotka ovat ottaneet nykyisen kotimaansa omakseen.
Monet niistä
venäjänkielisistä, jotka ovat sopeutuneet asuinmaahansa, puuskahtavat Kniivilän
kirjassa, että mikseivät nuo toiset sitten muuta Venäjälle, jos siellä on
kaikki paremmin.
Kniivilän haastatteluista
nousee esiin, että iso osa venäjänkielisistä katsoo vain Venäjän televisiota,
seurustelee vain toisten venäjänkielisten kanssa ja juhlii venäläisiä juhlapäiviä
kuten Voiton päivää 8. toukokuuta. Moni kieltäytyy yhä opiskelemasta
asuinmaansa kieltä, vaikka kielitaidolla on iso merkitys työllistymiseen ja
passin saantiin.
Asuinmaansa passia ei saa Virossa
tai Latviassa, jos ei pääse läpi kielikokeesta ja saa sen myötä kansalaisuutta.
Liettua teki toisin, käytännössä kaikki maassa asuvat saivat maan
itsenäistyessä kansalaisuuden.
Viron ja Latvian venäjänkielisistä
osa on ottanut Venäjän passin vaikka jatkaa asumista nykyisessä asuinmaassaan ja osalla on harmaa muukalaispassi. Baltian maissa on tartuttu kielitaito-ongelmaan
niin, että nykyisin myös venäjänkielisissä kouluissa pitää osa opetuksesta
antaa maan pääkielellä.
Aikamoinen solmu.
Kniivilä on palkittu
toimittaja, ja kirja on kirjoitettu sujuvasti. Jossain vaiheessa rakenne alkaa
kuitenkin hieman puuduttaa, kun haastattelu seuraa haastattelua. Toki Kniivilä
tekee välillä yhteenvetojakin, mutta ehkä niitä olisi voinut olla enemmän.
Kirja valaisee hyvin Baltian maiden venäjänkielisten ajatuksia ja
asenteita. Taustalla näkyvät muun väestön asenteet ja pelot, jotka
vaikuttavat sisäpolitiikassa. Yksinkertaista ratkaisua tilanteeseen ei ole,
joten näillä siellä nyt mennään.
Aiheesta lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti