(otsikkokuvasta lisää alempana)
Suomalainen teki sen ensin. Sakari Topelius kuljetti
valtasormusta henkilöltä toiselle romaanissaan Välskärin kertomukset monta kymmentä vuotta ennen Tolkienia. Välskärin kertomukset on edelleen täyttä tavaraa. Tarina imaisee
mukaansa ja vie lukijan sormuksen keralla kahden vuosisadan läpi. Tällä
hetkellä kirjasta ei ole saatavissa uutta painosta, mutta divareista voi
kysellä ja kirjastosta löytyy ainakin.
Välskärin kertomukset alkaa vuodesta 1631, jolloin käytiin
30-vuotista sotaa. Nuori
pohjalainen talonpoika Kustaa Perttilä kunnostautuu taistelussa, ja kuningas lupaa
aateloida hänet. Kurja vain, että Kustaan isä on vannoutunut aatelisten
vastustaja ja ilmoittaa, että jos poika ottaa aatelisarvon, hänellä ei sen
jälkeen ole poikaa - ja Kustaa on sentään hänen ainoansa. Siinä seisoo kaksi itsepäistä
vastakkain. Kustaa pamauttaa kotitalon oven takanaan kiinni, lähtee
hovipiireihin, ja hänestä tulee Bertelsköld. Hänen isänsä ottaa perijäkseen
pojan Larssonin suvusta.
Kustaa Bertelsköld saa aatelisarvon lisäksi kuninkaan kuparisormuksen, johon
on kaiverretu kirjaimet RRR, Rex Regi Rebellis. Sormus tuo kantajalleen
menestystä, mutta menestys loppuu, jos vannoo väärän valan.
Välskärin kertomuksissa seurataan sekä Bertelsköldin suvun
että Larssonin suvun vaiheita. Aika ajoin ne risteävät. Eksotiikkaa tarinaan
tuo kaunis ruhtinatar Regina von Emmeritz, jota pidetään vankina Kajaanin
linnassa. Venäläiset räjäyttivät linnan suuressa Pohjan sodassa vuonna 1716.
Kaunis Regina oli onneksi tuolloin jo vaihtanut maisemaa, hänestä tuli
suomalaisen aatelissuvun kantaäiti (arvaa kenen vaimona…).
Välskärin kertomusten kieli on vanhaa, mutta siihen pääsee
sisään muutaman sivun jälkeen. No, esipuheen vanhasta välskäristä
voi kyllä hypätä yli, ettei kompastu siihen, ja aloittaa suoraan itse tarinasta
eli luvusta yksi, jonka nimi on Breitenfeldin taistelu. Jos taistelut eivät
erityisesti maistu, ei hätää, juoni lähtee kyllä vauhtiin, taistelu on vain
alkutahti.
Voisi kyllä olla hyvä, jos Välskärille tehtäisiin sama kuin
Topeliuksen satuklassikoille, joista WSOY julkaisi syyskuussa uuden
suomennoksen. Vanha kieli ei ole korkea kynnys, mutta voi kuitenkin olla
kynnys. Menee hyvä tarina hukkaan, jos sen takia jää Välskärin kertomuksiin
tarttumatta.
Kuvitusta en sen sijaa lähtisi muuttamaan. Alkuperäisen
kirjan kuvat ovat Albert Edelfeltin ja Carl Larssonin kättenjälkeä - tai
alkuperäisten kirjojen pitää sanoa, sillä Välskärit ovat yhtä mittava kuin Taru sormusten herrasta,
kolmeosainen (lyhennelmiäkin on markkinoilla).
Kajaanin linnan raunioista vielä sen verran, että ne ovat nykyisin
Kajaanin kaupungin keskustassa, missä autot huristavat niiden yli ja pyörätie
viistää vierestä. Vähän olisivat linnan entiset asukkaat hämmästyksissä, jos
näkisivät aikanaan huippukomean residenssinsä nykyisin.
Kajaanin linnan kuvat
Kasper Haikala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti