Etelä-Haagassa
oleva Sankaritie päättyy kääntöpaikkaan. Kääntöpaikalla on kallio, jolla on vanha keltainen puuhuvila. Sinne kirjailija Joel Lehtonen vetäytyi
Helsingin hulinasta maaseudun rauhaan vuonna 1922. Lehtonen on parhaiten
tunnettu romaanistaan Putkinotko.
Joel
oli syntynyt aviottomana poikana Itä-Suomessa Säämingissä. Äiti jätti lapsen
puolivuotiaana huutolaiseksi, siis sellaiseksi, joka annettiin hoitoon sinne,
kuka halvimmalla otti. Kun Joel oli nelivuotias, papinleski Augusta Wallenius
otti hänet luokseen. Poika sai
käydä kansakoulun jälkeen oppikoulun, viimeisen luokat Helsingin
Ressussa, kun Augusta muutti pojan kanssa pääkaupunkiin. Ylioppilaaksi päästyään Joel
aloitti kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Samaan aikaan hän kirjoitti jo lehtiin
ja työsti runokokoelmaa.
Parikymppisenä
Joel Lehtonen vieraili Säämingissä ja tapasi äitinsä ynnä velipuolensa. Joel
sai mielestään loistavan idean. Hän osti Säämingistä itselleen kesäpaikaksi
maatilan, ja sopi, että äiti ja veli perheineen (vaimo ja 10 lasta) voivat asua
siellä myös ja pitää huolta paikoista, kun hän on itse poissa. Miten yhteispeli
sujui, sen kertoo Lehtosen kuuluisin kirja, Putkinotko, ja sitä täydentää novellikokoelma Kuolleet omenapuut. Pieleen siis meni.
Velipuoli,
kirjassa nimeltään Juutas Käkriäinen, oli laiska, luihu ja siivoton. Joku
toinen isäntä pistäisi moisen vuokralaisen kävelemään, mutta kirjassa Aapeli
Muttisen nimen saanut tilanomistaja ei saa pistetyksi Juutasta aisoihin.
Aapeli Muttisella on Putkinotkossa
mukana ystävätär, Lyygia, kaunis nuori nainen. Lyygia oli
oikealta nimeltään Lydia Thomasson, työmiehen tytär, joka oli ammatiltaan hieroja.
Vaikka Joel Lehtonen oli köyhälistöstä lähtöisin, hän oli nyt sivistynyt mies. Sellaiselle seurustelu työläisnaisen kanssa oli niinä aikoina erittäin epäsopivaa.
Lydialla oli sitä paitsi avioton poika, mikä teki tilanteen vieläkin arveluttavammaksi. Viiden vuoden avoliiton jälkeen Joel lopulta vei Lydian vihille. Kaksi
vuotta sen jälkeen hän myi Säämingin tilansa ja osti Helsinkiä ympäröivältä
maaseudulta, Huopalahden kauppalasta huvilan, johon muutti asumaan vuoden
ympäri. Hän kehui sen olevan Huopalahden kauneimmalla paikalla, sieltä on jopa
näköala merenlahdelle.
Vanhetessaan
yhä erakkomaisemmaksi käynyt Joel Lehtonen sulkeutui välillä taloonsa, ja
kielsi vaimoa päästämästä ketään sisälle. Paremmassa vireessä ollessaan hän kutsui
kirjailija- ja taiteilijaystäviään luokseen illanviettoihin. Ystäviä olivat muun muassa kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, kirjailija Juhani Aho ja historioitsija Henry Biaudet.
Etelä-Haagan
Sankaritiellä vähän ennen kääntöpaikkaa ja Lehtosen huvilaa on kallionrinteessä
puisto, joka tarkemmin katsottuna osoittautuu sankarihautausmaaksi. Siihen on
haudattu Huopalahden kauppalan miehiä, jotka kaatuivat talvi- ja jatkosodassa.
Hautojen keskellä on muistomerkki, nuorta miestä esittävä patsas. Sankaritien sankarit.
Mielenkiintoista luettavaa. Lydia oli vaarini täti, eli isäni isän äidin sisko.
VastaaPoistaVasta tästä ymmärrän, että äitini isän äidillä oli tämmöinen sisko.Myös äitini isä oli syntynyt aviottomana. Kovia kohtaloita tuolloin ja kuitenkaan lopulta lapsuus ei määrittele, mitä meistä tai jälkeläisistämme tulee. Kiitos kirjoituksestasi.
VastaaPoistaKiitos tästä tarinasta. Lydian sisko oli äidin isän äiti. Olin lievästi järkyttynyt, kun luin kirjan. Minulle aukesi asioita, joita ei koskaan kerrottu.
VastaaPoista