Historia on mielenkiintoista ja etenkin lähihistoria, se aika, josta on
kuullut juttuja vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, mutta jota ei ole itse elänyt. Siksi tartuin kiinnostuneena tähän kovasti
kiiteltyyn kirjaan.
Ensi alkuun oli hakusessa
pysyä kärryillä, kuka puhuu milloinkin. Kun tarina eteni,
alkoi olla helpompi tajuta, kuka nyt on kertojana.
Kieli oli hauskaa
pohjoisen murretta. Tarina - niin, sellaista se on varmaan ollut. Eri
henkilöiden kohtalot sitoutuivat oikeaoppisesti lopussa yhteen, ja
tarina loksahti kohdalleen.
Mikä siinä sitten
oli, etten kuitenkaan hehkuta, että "olipa hyvä kirja"?
Mietin sitä, mutta en saanut kiinni, miksi. Jossain keskivaiheilla
kirjan lukeminen tuntui välillä kahlaamiseltakin. Lopussa oli jopa
oivaltamisen ilo, kun juonensäikeet vedettiin yhteen. Jokin jätti minut silti
kylmäksi ja vaisuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti