Tämä oli ovela kirja. Sitä luulee
lukevansa johdonmukaisesti etenevää tarinaa, kunnes tulee käänne, joka
panee kysymään, mitä tässä siis on meneillään? Viimeisen kerran tilanne
kippautuu viimeisillä sivuilla.
Kun jää pettää alta on esikoiskirja, mutta
siitä puuttuvat monille esikoisille tyypilliset kömpelyydet. Kirjailija luottaa lukijan kykyyn koota palasista kuvia ilman
rautalanganvääntöä. Ainoa miinus on poliisi
Peter Lindgren, yksityiselämässään voivoi niin eksyksissä oleva poliisi, koska
samanlaisia hahmoja on dekkareissa nykyisin kliseeksi asti. Mutta sellaisenakin
Peter Lindgren on toden oloinen.
Tarina kulkee vuoroon nykyhetkessä, vuoroon takaumissa ja eri
henkilöiden kertomana. Takaumissa vaatekaupan myyjänä työskentelevä
Emma kertoo, kuinka eräänä päivänä kauppaketjun toimitusjohtaja Jesper tuli
ostamaan paitaa ja kutsui kaupanteon päätteeksi Emman lounaalle. Heidän
välilleen syntyy suhde. Se on kuitenkin pidettävä tiukasti salassa sekä
työyhteisön vuoksi että toimittajien takia. Jesper on nimittäin tavoiteltu
poikamies, jota juorutoimittajat jahtaavat.
Sitten Jesper katoaa ja hänen asunnostaan
löytyy murhattu nainen. Kuka teki mitä, missä ja milloin? Jesper vai joku muu?
Kirjailija avaa juonta luku luvulta, ja
lukijan mitä-oikein-tapahtui-kysymykset jatkuvat loppuun asti. Henkilöt ovat
taitavasti rakennettuja sivuhenkilöitä myöten, kuten Emman työkaveri Olga,
herkullisesti ruotsia sinne päin puhuva nuori nainen tunteettomassa
realismissaan.
Yksi taustateema kirjassa on lapsuuden kokemusten
jäljet aikuisissa. Kysymykseksi nousee, missä vaiheessa ympäristön tulisi puuttua
asiaan, jos on selvää, että tuollaisissa oloissa lapsen ei ole hyvä
varttua? Jos kysyt lapselta itseltään kotiasioista, kuinka moni uskaltaa tai haluaa
vastata suoraan - tai ylipäänsä ymmärtää, ettei kaikki ole kotona kohdallaan, kun
on pienestä asti tottunut, että sellaista elämä on?
Oman lisänsä kokonaisuuteen tuo poliisitiimin
avuksi pyydetyn tutkijan, Hannen, sairaus. Camilla Grebe kuvaa hyvin Hannen
ajatuksia ja pelkoja, kun hän miettii, minkälainen tulevaisuus hänellä on sairautensa
kanssa.
Ruotsalaisissa dekkareissa viime vuosina
valtaa pitänyt sadistisella väkivallalla mässäily on tästä
esikoisesta poissa. Rikos on mikä on, mutta tekotavassa ei kieriskellä sen
pitempään, vaan päästään asiaan: kuka tällaista tekee?
Camilla Grebe on hyvä tulokas pohjoismaisten
dekkarikirjoilijoiden joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti