Majgull Axelsson: Kuiskausten talo

Halveksunta oli Augustan suojamuuri. Se oli rengaspaita, jonka hän oli takonut turvakseen vaeltaessaan kasvatuskodista toiseen. Halveksunta sai hänet tuhahtamaan tyttären kikatukselle, nyrpistämään ylähuulta miniän helminauhalle, hymyilemään ivallisesti pojantyttären miellyttämisyrityksille. Hän maksoi itsetuntonsa pönkittämisen niillä säröillä, joita teki ihmissuhteisiinsa katselemalla lähimmäisiään nenänvartta pitkin.

Majgull Axelssonin Kuiskausten talo kertoo Augustasta, hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan aina Angelicaan, 17-vuotiaaseen lapsenlapsenlapseen, saakka. Kirjailija kuljettaa tarinaa monessa aikatasossa ja monesta näkökulmasta ja paljastaa pala palalta, mistä Augusta tuli, mitä tapahtui hänen tyttärelleen, kuinka kävi pojantyttären lapsen ja selviääkö Angelica vai ei.

Rikkonaisen lapsuutensa päätteeksi Augusta joutuu petetyksi. Hän kostaa sen tyttärelleen tajuamatta, mitä tekee. Jos Olga tarttuu hinkkiin ja juoksee pumpulle ennen kuin Augusta käskee, Augustaa inhottaa hänen mukautuvaisuutensa. Jos tyttö jää odottamaa käskyä, hänen itsekkyytensä inhottaa Augustaa yhtä paljon. Augusta tuhahtelee, kun Olga leikkii pikkuveljien kanssa, ja ärisee, ellei tyttö leiki. Olga on vain laiska kun valittaa väsymystään, liehakoi, kun yrittää olla kiltti, ja kerjää sääliä, kun itkee. Kun tyttö tuo koulusta kultaisia tähtiä, hän vain tärkeilee.

Augustan teot menevät eteenpäin seuraavissa polvissa. Muodot vaihtelevat, mutta tausta on sama: mielen haavat, lukkiutuneet tunteet, epäoikeudenmukaisuus, puhumattomuus, itsensä väheksyntä.

Ihmiset käyttäytyvät toisin kuin oikeastaan haluaisivat käyttäytyä. He ajautuvat välirikkoihin, vaikka toivoisivat päinvastaista. Mutta he eivät ymmärrä muuttaa sanojaan tai tekojaan, eivät tarttua tekemättä jättämisiinsä. Tai jos ymmärtävätkin, eivät osaa. He toteuttavat selkärangastaan sitä, mitä ovat itse kokeneet hyvässä ja pahassa. 

Saitko lapsena kiitosta ja kannustusta vai lyttäystä ja lannistusta? Saitko näyttää tunteita vai pitikö vääränlaiset tunteet niellä? Saitko osaksesi oikeudenmukaisuutta vai epäreiluutta? Olivatko vanhemmat iloisia olemassaolostasi vai olitko ei-toivottu tai väärää sukupuolta? Jokaisella on aihetta syyttää vanhempiaan. Lievennykseksi voi halutessaan ottaa huomioon, että vanhemmat usein kohtelevat lapsiaan samoin, kuin heitä on kohdeltu, ja heidän vanhempansa kuten heitä on kohdeltu.

Suvussa saattaa olla myös salaisuuksia, joista ei puhuta, mutta jotka vaikuttavat pinnan alla. Miehiä mollaava mummi on kenties petetyksi tulleen äidin lapsi, joka on kuullut pienestä asti, että miehiin ei pidä luottaa. Asenteet periytyvät, jos kukaan ei katkaise ketjua. Augusta ei luota yhteenkään mieheen paitsi Isakiin, mutta yksi poikkeus ei muuta hänen asennettaan.

Mitä voi tehdä? Pysähtyä ja ajatella: mikä minusta tuntui pahalta, kun olin lapsi? Mitä pelkäsin, mitä  inhosin? Millä keinoin selvisin niistä? Näenkö kokemusteni kaikuja siinä, miten kohtelen ympärilläni olevia tai itseäni? Mistä vannoin, että kun olen iso, en koskaan tee noin - teenkö kuitenkin?

Jos en pidä omasta käytöksestäni, on tehtävä jotain. Mikään ei muutu itsestään,  jos ei ole muuttunut tähänkään mennessä.

Majgull Axelsson tekee henkilöistä ihmisiä, joita lukija ymmärtää, säälii tai varoittaa mielessään: älä tee noin! Kirjan kieli on kaunista, joitakin lauseita täytyy pysähtyä  lukemaan uudelleen. Kuiskausten talo sopii hyvin lukupiirikirjaksi, sillä siinä on monia teemoja, joista on kiinnostava pohtia muiden kanssa.

Samantyyppistä aihepiiriä kuvaa

Tuulaliina Varis kirjassaan 

Maan päällä paikka yksi on

Laura Lähteenmäki kirjassaan 

Ikkunat yöhön

Ketjun voi katkaista, kun tarttuu asiaan

Kotilääkäri-lehti nro 9/2014 sivut 26-29 ”En halua äitini kaltaiseksi”