Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki

Pohjoisespan ja Fabianinkadun kulmassa on kivitalo. Sen rakennutti varoihin päässyt räätäli Palmqvist, jolla oli kaunis tytär Albina. Köyhä kirjailija Aleksis Kivi menetti sydämensä kaunottarelle, jonka veli oli hänen opiskelukavereitaan, ja uskaltautui kosimaan. Aleksis heitettiin ulos ja hän sai porttikiellon Palmqvisteille.

Aleksis ja Albina ovat siirtyneet tuonpuoleisiin, mutta talo seisoo edelleen paikallaan Espalla. 

Kirjailijoiden Helsinki on tulvillaan samanlaisia episodeja, joilla Eino Leino herättää kirjailijoita henkiin ja sitoo heitä Helsingin historiaan - ei siis runoilija Leino, vaan Apu-lehden pitkäaikainen toimittaja, joka eläkkeelle jäätyään on kirjoittanut tämän mainion kirjan.

Kirja alkaa vuodesta1827, jolloin Turku paloi ja yliopisto muutti mitättömään Helsinkiin. Yliopiston mukana tulivat opiskelijat, joukossa monta tulevaa vaikuttajaa: Runeberg, Topelius, Lönnrot, Snellman, Nervander, Cygnaeus… Pojat olivat kavereita, osin kämppiksiäkin. Nykyihmisille jotkut heistä ovat tuttuja enää kadunnimistä. Kirja kertoo eläväisesti, miksi he ovat katukyltteihin päässeet.

Leino etenee kirjassaan 1980-luvulle ja putsaa pysteistä pölyt tehdessään nimikirjailijoista eläviä ihmisiä. On kuin romaania lukisi. Kirjaa kuvittavat Signe Branderin valokuvat Albinan kotitalosta alkaen.

Kirjan kanssa voi lähteä vaikka Päivä Helsingissä -retkelle katsomaan paikkoja. Kävin muun muassa Cygneuksen huvilassa, josta en ollut tiennyt mitään. Silläkin on oma tarinansa, joka löytyy kirjasta.

Cygnaeuksen galleriaan