Pohjanmerellä sjaitsi
aikanaan Doggerland-niminen maa-alue. Se peittyi
jääkauden jälkeen sulamisvesien alle reilut 5000 vuotta ennen nykyisen ajanlaskumme alkua. Merenpinta nousi tuolloin 120
metriä aiempaa ylemmäksi.
Ruotsalainen Maria Adolfsson on herättänyt Doggerlandin eloon dekkarisarjassaan.
Se on nykyaikainen saarivaltio, joka sijaitsee Pohjanmerellä suunnilleen yhtä
kaukana Norjasta, Tanskasta ja Englannista.
Päähenkilö on rikoskomisario Karen Eiken Hornby, joka on palannut
synnyinmaahansa Englannissa viettämien vuosiensa jälkeen. Virallinen tieto on,
että hänelle tuli avioero. Oikeasti ero on vain osa sitä, mitä tapahtui, mutta
siitä muusta Karen ei kerro. Sarjan toisessa osassa lukija saa
sen tietää, mutta eivät esimerkiksi Karenin työkaverit.
Adolfsson rakentaa Doggerlandinsa kiinnostavasti. Siellä puhutaan
norjan, tanskan ja ruotsin sukuista kieltä, doggeria. Maalla on omat
perinteensä mukaan lukien jouluperinteet katajineen. Henkilöiden nimet ovat pohjoismaista
sukua, mutta omankuuloiset. Saarivaltiosta kun on kyse, asukkaista valtaosa on
aiemmin hankkinut elantonsa kalastajina ja täydentänyt sitä maanviljelyksellä,
mutta ajat ovat muuttuneet. Saarella aikanaan sijainnut kaivoskin on lopettanut
toimintansa.
Doggerlandin valtiossa tapahtuu myös rikoksia kuten muissakin
valtioissa.
Doggerland-sarjasta on tähän mennessä suomennettu kaksi
ensimmäistä, Harha-askel ja Myrskyvaroitus. Molemmissa Karen tutkii rikoksia
seudulla, missä ihmiset ovat tunteneet pitkään toisensa, toistensa vanhemmat ja
heidän vanhempansa. Kirjat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia.
Harha-askeleessa kysymykseksi muodostuu, miten rikos linkkiytyy
saarella vuosia sitten olleeseen hippiyhdyskuntaan? Myrskyvaroituksessa Karen
puolestaan joutuu hankalaan tilanteeseen, kun alkaa vaikuttaa siltä, että hänen
saarella asuvat sukulaisensa ovat sotkeutuneet rikokseen.
Maria Adolfsson kerii juonet kokoon taiten. Hän heittää matkan
varrella täkyjä, eikä lukija tiedä ennen kuin viime vaiheessa, mikä langanpätkistä
on se, joka vie ratkaisuun. Hyvää ajanvietettä dekkareista tykkäävälle.
SAMAA LAJIA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti