lauantai 23. lokakuuta 2021

Topias Haikala: Pimeän jälkeen liikkuvat olennot

Pimeän jälkeen liikkuvat olennot on kirja, jota ei voi määritellä yhdellä sanalla. Se on romaani, jossa on filosofinen loimilanka. Se on vankasti kiinni tässä maailmassa, mutta ylittää samalla itsestään selvästi realismin ja maagisen rajan.

Jotain outoa tapahtuu Helsingin lähiöissä. Haagassa on nähty karhu, Ruskeasuolla kummallinen kissa, joku puhuu säkenöivästä hiirestä Kannelmäessä, yksi väittää, että se on varis ja se lensi Kaisaniemeen. Herttoniemessä kulkee koira, joka ei pelkää mitään, ja sen mukana on pieni poika. 


Reaalimaailmassa kolme varttuneeseen ikään ehtinyttä veljestä miettii kukin tykönään, missä kummassa neljäs veli on töissä, kun hän ei koskaan puhu siitä mitään. Veljeksistä Olavi on luotsi, Antero professori ja Juhani pappi, mutta mitä tekee Samuel? Veljesnelikon äiti on hänkin huolissaan nuorimmasta pojastaan, mutta luottaa siihen, että järkevä poika tietää itse mitä tekee.

 

Vanhin veli Juhani on pettynyt työhönsä ja elämään. Yllättävä kohtaaminen Kannelmäen kirkkopuistossa vie hänet matkalle tuntemattomiin ja samalla tuttuihin maisemiin. Samaan aikaan Antero avaa työhuoneessaan Helsingin yliopistossa kummallisen kirjan ja muuttaa sen myötä oman että muutaman muunkin elämän.

Harmajan luotsiasemalla työskentelevä Olavi kokee puolestaan elämänsä suurimman katastrofin, kun hänen seitsemänvuotias poikansa jää auton alle ja kuolee. Tapaaminen shanghailaisen kollegan kanssa muuttaa tilanteen. 


Kirjan edetessä hahmot solmiutuvat toisiinsa ja kysymykseksi jää, mikä on yön kissa? Romaanin kieli on sujuvasti etenevää, kepeää lukea ja samalla omaperäistä ja kaunista. 

Topias Haikala on kolmekymppinen toimittaja, joka viimeisteli romaaninsa 8 kuukauden vanhempainvapaalla, kun lapset nukkuivat. 

https://enostone.fi/…/haikala-topias-pimean-jalkeen…/

 

torstai 14. lokakuuta 2021

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Hattulan kirkon valkeaksi kalkitut seinät ovat odottaneet vuosien ajan maalauksia. Niistä on ollut kyllä puhetta, mutta mitään ei tapahdu, ennen kuin kirkkoväärti tarttuu lopulta asiaan. Maalaukset ovat tärkeitä sillä kansa ei osaa lukea, ja seinien kuvista ihmiset voivat katsella Raamatun tapahtumia. Eletään 1500-luvun alkua.

Seinämaalauksia tekemään on saatu Ruotsista kuuluisat kirkkomaalarit, mestarit Andreas ja Martinus. Eräänä varhaiskevään päivänä he sitten saapuvat, kaksi miestä ja oppipoika Vilppu, joka taitaa myös kummallista Itämaan kieltä ja voi toimia tulkkina, kun kaikki eivät ole niin sivistyneitä, että puhuisivat ruotsia.

Vaikka historia kiinnostaakin, ei välttämättä ajattele, että keskiaikaisen kirkon seinien kuvittamisesta saisi vetävän romaanin. Anneli Kanto onnistuu kuitenkin hyvin. Romaanin henkilöt ja tapahtumat ovat osin totta, osin kirjailijan fiktiota. Kylän asukkaiden ja kirkkomaalareiden väliset suhteet alkavat kehittyä ja sen myötä muotoutuu juoni, joka on loppuvaiheessa lähes dekkarityylinen: Kuka on varastanut kirkon kallisarvoisimman aarteen?

 
Päähenkilöiden joukkoon nousee Pelliina, kyläläisten hyljeksimä nuori nainen, joka on liian isokokoinen naiseksi ja väärän värinen punaisine hiuksineen ja vihreine silmineen. Miksi linnanherra Åke Tott ja hänen vaimonsa kunnia-arvoinen Märta ovat niin kiinnostuneita Pelliinasta, ihmettelee kirkkoväärti. Pelliina on oivallinen piirtäjä, ja Märta tuputtaa hänet  kirkkomaalarien aputytöksi seinämaalausten tekoon.

Anneli Kanto on toimittaja ja kirjailija, ja se näkyy hänen tekstissään.  Kieli on kaunista ja sujuvaa. Hän tavoittaa myös hyvin keskiaikaisten ihmisten ajatuksenjuoksua ja sen, miten he näkevät maailman, elämän ja kuoleman. Hyvä juttu on se, että juoni ei lopu klassisesti, kuten jo matkan varrella kuvittelee, vaan Kanto kääntää sen uuteen suuntaan ja toisenlaiseen loppuun. 

 

Kesken lukemisen piti  googlata Hattulan Pyhän Ristin kirkon seinämaalauksia, ja siellä ne ovat edelleen nähtävissä alusta loppuun eli maailman luomisesta viimeiseen tuomioon. Kesän tullen pitää lähteä retkelle katsomaan kirkon maalauksia livenä.

 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Ann Cleeves: Kylmä maa


Jos haluaa pistää kiireet hattuhyllylle mutta ei aivoja, hyvä dekkari on oivallinen konsti relata. Dekkareissa ei kannata tuijottaa uutuuksia, sillä monasti myös ”vanhassa vara parempi”, muinaissuomalaista sananlaskua siteeraten. 

Yksi oivallinen perusdekkari on ei ihan uutuuksiin enää kuuluva Ann Cleevesin Kylmä maa. Siinä on johdonmukainen juoni: rikos, tutkinta, riittävästi mahdollisia syyllisiä ja naseva ratkaisu. Pidän myös siitä, että juonessa ei ole äklöttäviä yksityiskohtia. Rikos on vain juonen alkupiste, pääpaino on sillä, miten tekijä löytyy, kuka hän on ja miksi teki mitä teki. 

Kylmä maa sijoittuu Shetlannin saarille Englannin pohjoispuolelle. Se on sopivan rajattu paikka, mutta ihmisiä on kuitenkin riittävästi niin, että tekijäksi on monta vaihtoehtoa. Päähenkilö on komisario Jimmy Perez, josta Ann Cleeves on kirjoittanut useita kirjoja. Hahmosta on myös tv-sarja, joskin se on erkaantunut jonkin verran kirjan päähenkilöstä. 

Synkän talvipäivän kaatosade saa aikaan maanvyöryn. Vyöryn alle jää vanha, autioksi luultu mökki, mutta kun tuhoja käydään arvioimassa, mökin raunioista löytyy tuntematon nainen. Ensin hänen luullaan kuolleen maanvyöryssä, mutta tarkemmin tutkittaessa käy ilmi, että hän oli jo kuollut mökin sortuessa. Kuka hän on ja mitä hän teki autiotalossa – ja kuka halusi päästä hänestä eroon? 

Kirjailija pitää juonenkäänteet hyvin hyppysissään ja sitä myöten lukijan. Tarina etenee klassisen poliisitutkinnan tapaan, kuulustellaan ihmisiä ja vähitellen alkaa löytyä silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet naisen kuka missäkin. Loppuratkaisu on sujuvan juonen päätteeksi yllätys.

 

MUITA DEKKAREITA 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2020/06/hakan-nesser-herra-roosin-tarina.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2021/03/petra-rautiainen-tuhkaan-piirretty-maa.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2020/05/celeste-ng-olisi-jotain-kerrottavaa.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2020/02/indrek-hargla-apteekkari-melchior-ja.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2019/08/mattias-edvardsson-aivan-tavallinen.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2019/05/fiona-barton-lapsi.html

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2019/04/maria-adolfsson-harha-askel-jane-harper.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2017/04/liane-moriarty-tavalliset-pikku.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2013/12/harri-nykanen-leijonakuningas.html 

http://kirjabrunssi.blogspot.com/2014/12/lars-pettersson-koutokeino-kylma-kosto.html