maanantai 26. elokuuta 2013

Katja Kettu:
Kätilö


Historia on mielenkiintoista ja etenkin lähihistoria, se aika, josta on kuullut juttuja vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, mutta jota ei ole itse elänyt. Siksi tartuin kiinnostuneena tähän kovasti kiiteltyyn kirjaan.

Ensi alkuun oli hakusessa pysyä kärryillä, kuka puhuu milloinkin. Kun tarina eteni, alkoi olla helpompi tajuta, kuka nyt on kertojana.

Kieli oli hauskaa pohjoisen murretta. Tarina - niin, sellaista se on varmaan ollut. Eri henkilöiden kohtalot sitoutuivat oikeaoppisesti lopussa yhteen, ja tarina loksahti kohdalleen.

Mikä siinä sitten oli, etten kuitenkaan hehkuta, että "olipa hyvä kirja"? Mietin sitä, mutta en saanut kiinni, miksi. Jossain keskivaiheilla kirjan lukeminen tuntui välillä kahlaamiseltakin. Lopussa oli jopa oivaltamisen ilo, kun juonensäikeet vedettiin yhteen. Jokin jätti minut silti kylmäksi ja vaisuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti