Kirjaston
uutuushyllystä tarttui käteen kaksi dekkaria, suomalainen ja ruotsalainen.
Molemmat osoittautuivat hyvätasoisiksi lajinsa edustajiksi. Molemmat avaavat
myös ikkunan toisenlaiseen elämänpiiriin.

Kirja
vie lukijan Norjan Lappiin, pakkasen ja lumen keskelle. Pettersson kuvaa
taitavasti pohjoisen talven kylmyyttä, loputtomia lumiaavoja, tuntureita,
tähtikirkkaita öitä ja saamelaisten kykyä selvitä sen kaiken keskellä. Yhtä
taitavasti hän kuvaa lappalaisen yhteisön sosiaalisia ristipistoja, tapaa ilmaista
asioita sanomatta niitä suoraan ja menneisyyden ulottumista nykypäivään, kun
esivanhempien teot ja tekemättä jättämiset muistetaan sukupolvesta toiseen.
Kiinnostavan
miljöön lisäksi Pettersson kutoo juonen, joka pitää hyvin kutinsa. Vastaukset
kysymyksiin tulevat kirjan lopussa, kuten hyvässä dekkarissa kuuluukin. Kirja
on tämän genren tykkääjille vaikka mainio lahja pukinkonttiin.

Jokinen
vie komisarion tällä kertaa Australian suomalaisten pariin. Alun pitäen Koskinen
lähtee Sydneyn maratonille kolmen
työkaverin kanssa, mutta päätyy tutkimaan paikallisten suomalaisten keskuudessa
tapahtuneita kummallisuuksia. Mitä ovat mustat sydämet, sekin selviää matkan
varrella.
Kun
Pettersson kuljettaa lukijan 40 asteen pakkasiin, Jokisen lukija hikoilee 40
asteen helteessä. Australian etäisyydet, luonto ja paikalliset erikoisuudet
tulevat juonen mukana tutuksi. Tarina rakentuu ammattitaitoisesti, kieli on
sujuvaa ja lopussa selviää, mistä on kyse. Hyvä
lahja tämäkin dekkareista tykkäävälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti