perjantai 6. huhtikuuta 2018

Toni Morrison: Koti

Jos saa koko lapsuutensa kuulla, olevansa tyhmä, ajattelee, että on tyhmä. 

Jos saa koko lapsuutensa kuulla, että on ruma, on varma, että on ruma, sanoipa peili mitä tahansa – sitä vain kuvittelee, jos on näkevinään peilistä kauniin nuoren naisen.

Jos on koko lapsuutensa saanut kuulla, että sinusta ei ole mihinkään, uskoo, että minusta ei ole mihinkään. Silloin on helppo uhri hyväksikäytölle: ei uskalla puolustaa itseään tai ajattelee, että olen niin mitätön, että minulle saa tehdä näin.

Ilkeä isoäitipuoli on mitätöinyt Ceetä koko lapsuuden ajan. Hän on katsonut tytön ja tämän veljen perään, kun vanhemmat ovat töissä. Äiti ei jaksa välittää, eikä uskaltaisikaan puuttua asiaan, koska silloin pitäisi etsiä toinen asuinpaikka ja toinen peräänkatsoja. Eipä ihme, että Cee lankeaa ensimmäiseen mieheen, joka sanoo hänelle jotain ystävällistä.

Frank, Ceen veli, lähtee pakoon lapsuuttaan värväytymällä armeijaan. Ei ollut häävi vaihtoehto sekään. Mutta nyt hän palaa maisemiin, ja ensimmäiseksi hän etsii siskonsa.

Toni Morrisonin Koti on pieni romaani sekä kertomuksena että kooltaan (132 sivua). Ensin ajattelin kirjan luettuani, että eipä ollut kummoinen. Mutta huomaan kuitenkin palanneeni pohtimaan tarinan teemoja, joten oli siinä jotain.

Tarinasta nousee esiin, että on mahdollista nousta niistä pohjamudista, mihin on joutunut, ja aloittaa alusta – ainakin jos saa apua. Frank tulee paikalle viime tipassa, mutta ehtii. Yhdessä sisarukset aloittavat kasvun vahvemmiksi aikuisiksi.

Kirja voisi toimia hyvin lukupiirikirjana, koska sen teemoissa on pohdittavaa.


SAMANTYYPPISIÄ TEEMOJA

Mai Jia: Koodinmurtaja
Kukaan ei halua orvoksi jäänyttä kummallista lasta, ja hänet jätetään vanhan palvelijapariskunnan hoteisiin. Sitten tulee vanha isosetä, löytää hänet ja pojalle aukeaa uusi elämä.

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö 

Patience Murphy ei ole oikeasti kätilö, eikä hän ole Patience Murphy, mutta sitä eivät kyläläiset tiedä. Taustaansa pakeneva nainen löytää paikkansa ja uuden elämän syrjäisestä kaivoskylästä.

Barbara Chase-Riboud: Orjatar 

Orjalla ei ollut mitään omaa, eivät edes hänen lapsensa ole hänen vaan isännän. Rahaa tarvitessaan isäntä saattoi myydä orjia yhtä lailla kuin hevosia tai puuvillaa. Jos isäntä tahtoi, hän saattoi vaikka hakata orjalta kädet ja jalat ja pään. Mutta joskus orjalle saattoi käydä myös hyvin. Sallysta tuli Yhdysvaltain presidentin elämänkumppani.

Marilynne Robinson: Lila - Kotiin - Gilead 

Lila, koditon maankiertäjä, puikahtaa pikkukaupungin kirkkoon ja istuu takimmaiseen penkkiin. Hän etsii vain suojaa sateelta, mutta löytääkin itselleen paikan elämässä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti