Terhi Rannela: Frau

Kirjailijapariskunta Anni Swann ja Otto Manninen ei taatusti arvannut seuratessaan aikanaan sodan etenemistä, kenet he tulevat vielä saamaan miniäkseen. Heidän nuorimmaisensa teatterimies Mauno Manninen avioitui 60-luvulla Hitlerin lähipiiriin kuuluneen natsiupseerin Reinhard Heydrichin lesken kanssa.

Lina Heydrich muutti Helsinkiin, mutta uusi aviomies olikin maalannut vähän ylisuurella pensselillä  odottamassa olevat olosuhteet. Parin vuoden jälkeen Lina Manninen palasi Saksaan, mutta piti kakkosaviomiehen sukunimen kuolemaansa saakka.

Terhi Rannelan kirja Frau kertoo Lina Heydrich-Mannisen elämästä natsien valtaaman Tsekkoslovakian kuningattarena ja mitä sitten tapahtui. Rannela rakentaa tarinasta myös salapoliisiromaanin, sillä vasta loppua kohti loksahtavat kaikki palaset kohdalleen kuten Linaa haastattelevan toimittajan todellinen motiivi.

Rannelan kirja perustuu historiallisiin faktoihin, mutta se on kirjoitettu romaanin muotoon. Tarina kulkee vuorotellen eri vuosikymmenillä, ja kokonaisuus hahmottuu vähitellen. Rannelan kieli on hyvää ja sujuvaa. Tarkistin muista lähteistä joitain minulle ennalta tuntemattomia tapahtumia kuten Lidicen kylän kohtalon, ja kaikki pitää paikkansa.

Natsipyöveliksi kirjassa mainittu Reinhard Heydrich kuolee pommiattentaatin jälkiseurauksiin Prahassa vuonna 1942. Natsit kostavat tuhoamalla täydellisesti parinkymmenen kilometrin päässä Prahasta sijaitsevan Lidicen kylän. Kaikki kylän yli 16-vuotiaat miehet ammutaan, naiset ja lapset viedään keskitysleirille ja talot poltetaan. Hävitys viimeistellään ajamalla kylän yli puskutraktoreilla ristiin rastiin, kunnes jäljellä on musta kenttä.

Heydrich on sairaalassa 10 päivää ennen menehtymistään. Hän pyytää luokseen papin, ja historia kertoo, että hän meni niin sanotusti itseensä, tunnusti syntinsä ja katui tekemisiään. Kun hän tajusi, että kuolema tulee, hän vannotti, ettei attentaatista saa seurata kostotoimia. Kukaan ei piitannut kuolevan viimeisestä toivomuksesta, ei Hitler esikuntineen eikä Lina Heydrich, joka oli kirjan mukaan kaikista heistä kostonhimoisin.

Vaikka Lina Heydrich, sittemmin Manninen, avioitui viisikymppisenä uudelleen, hän vaali ensimmäisen aviomiehensä Reinhardin muistoa kuolemaansa asti. Hänellä oli seinällään Reinhardin kasvoista tehty kuolinnaamio, jota hän hoiti hellästi myös alla olevassa videopätkässä, ja hän puolusti miehensä tekoja viimeisissä haastatteluissaankin. Lina muisteli vanhana, että aika Prahassa ennen Reinhardin kuolemaa oli hänen elämänsä ihaninta aikaa.

Lina Heydrichin haastattelu 1980-luvulta  (3:14 min)

Toimittaja Hellevi Arjavalle Lina Manninen oli sedän vaimo

SAMAA AIHEPIIRIÄ

Barbara U. Cherish: Isäni, Auschwitzin komendantti 
Thomas Harding: Rudolf Hössin elämänkerta Hanns ja Rudolf 
Katarina Baer: He olivat natseja

Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe