Håkan Nesser: Yksinäiset

Tässäpä oiva dekkari kesälukemiseksi. Håkan Nesser on hyvä kirjailija ja paranee vain vuosien mittaan.

Kun ruotsalaiset dekkarit nousivat 90-luvulta lähtien suosioon yli maan rajojen, niissä oli otteessa pitävän juonen lisäksi yhteiskunnallista analyysia ja mukaan otettiin myös päähenkilöpoliisien yksityiselämää. Kurt Wallander, Van Veeteren ja kumppanit ovat niin todentuntuisia ihmisiä, että dekkarilukijat keskustelevat heistä kuin tutuistaan.

Nyttemmin monet ruotsalaisdekkaristit ovat siirtyneet äklöihin juoniin, joissa viivytään kidutuksissa ja perversioissa, uusimpien joukossa muun muassa tympeä Varistyttö. Pahakaan ei aina saa palkkaansa - Varistytössä koko juoni jätetään tyystin kesken ilman mitään klousausta.

Niihin verrattuna Håkan Nesserin vastikään ilmestynyt Yksinäiset on mukavan rento lukea. Se on selkeä rikosromaani, jossa on alku, rikoksen selvittely ja loppuratkaisu. No, loppuratkaisusta voi olla useampaa mieltä, mutta omasta näkökulmastaan se on perusteltu.

Kirjan alussa metsästä löytyy jyrkänteeltä pudonnut kuollut mies. Kyseessä voisi olla onnettomuus tai itsemurha, jollei miehen tyttöystävä olisi kuollut samassa paikassa samalla lailla 35 vuotta sitten.  Mitä tapahtui kuuden hengen ystäväporukassa ennen tyttöystävän kuolemaa?

Nesser vie juonta hyvin eteenpäin. Hän avaa oven kerrallaan, ja uusi ovi löytyy aina, vaikka välillä tuntuu, että nyt tuli umpikuja.

Komisario Barbarotti -sarjaa on tätä ennen suomennettu kolme, mutta ei haittaa, vaikka ei olisi niitä lukenut, Yksinäiset on oma kokonaisuus.  Barbarotti-sarjaa on Ruotsissa ilmestynyt jo viideskin, täytyy seurata, milloin se tulee suomeksi.