perjantai 26. tammikuuta 2024

Topias Haikala: Varjokäärme


Helsingissä sataa lunta viikosta toiseen, ja kaupunki alkaa hautautua nietoksiin. Aleksi tekee väitöskirjaa seuranaan vain koira, muu perhe on reissussa. Päivät ovat yhtä yksitoikkoista puurtamista kuin jatkuva lumisade, kunnes yhtenä iltana koira katoaa. Sitä etsiessään Aleksi osuu porttikongissa olevalle ovelle, jonka takana on jotain outoa.

Varjokäärme on kirja, josta alussa ei osaa oikein hahmottaa, mistä on kyse. Viimeisissä luvuissa tulee selitys kaikille kummallisuuksille. Lumentulollekin.  Siinä kohtaa tekee mieli aloittaa uudelleen alusta, kun tietää, mistä on kyse. 

Kirjassa kulkee pitkään rinnakkain kaksi juonta, jotka  solmiutuvat viimeisissä luvuissa. Toinen juoni on toden ja fantasian rajan ylittävä maailma, jossa on pieniä sinisiä eroosiopölyn syöjiä, puhuva varis ja vainoojiaan paennut robotti. 

Toinen juoni on kertomus Aleksin perheestä, vaimosta ja kolmevuotiaasta tyttärestä. Tähän osioon kuuluu myös Aleksin yläkerrassa asuva isotäti Josefiina Kurki, yliopistolla elämäntyönsä tehnyt vanha viisas nainen, jonka kotona on kirjahylly jopa vessassa. 


Isotädin kanssa Aleksi käy keskusteluja, jotka päätyvät hetkittäin arjen askareista eksistentiaalisiin pohdintoihin. Ne ovat mauste tarinassa, mutta eivät liian pitkiä niin, että pysäyttäisivät päätarinan etenemisen.

Kirja on tavallaan kahdensorttisten lukijoiden kirja: Niiden, jotka pitävät maagisesta realismista, ja niiden, jotka uppoutuvat mielellään ihmissuhdekertomuksiin. 


Jos toinen juoni menee ohi omimmasta, kirjan loppuluvut palkitsevat molemmat. Tarinat yhdistyvät tavalla, joka jää mieleen pohdituttamaan vielä, kun on laittanut kirjan kannet kiinni. 


Varjokäärme sijoittuu Helsingin Töölöön.




2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosi hyvältä! Tykkään sekä fantasiasta että tuollaisista filosofisista pohdinnoista.

    VastaaPoista
  2. Oli mielenkiintoinen ja koskettava lukukokemus! Maaginen realismi ei ole kovin tuttua itselleni, mutta se mainitsemasi toinen juonikerros piti auki jonkilaista mielen metaforista avaruutta koko tarinan ajan. Mestarijuonenpunoja liikkeellä :)

    VastaaPoista