Anna Jansson: Hämärän lapsetWilliam Brodrick: Sovituksen hintaThomas Harding: Hanns ja RudolfBarbara U. Cherish: Isäni, Auschwitzin komendantti

Toisen maailmansodan päättymisestä on 70 vuotta, mutta siihen liittyviä uusia kirjoja, dekkareita, romaaneja ja muistelmia, ilmestyy edelleen tasaista tahtia.

Monet kerrat on kysytty, miten on mahdollista, että järkevät, sivistyneet saksalaiset menivät niin täysillä mukaan Hitlerin ideologiaan. Taustalla oli ensimmäisen maailmansodan nöyryyttävä tappio ja sitä seurannut tolkuton inflaatio ja työttömyys. Hitler nosti Saksan taloudellisesti jaloilleen ja saksalaisuuden taas kunniaan, sanotaan.

Mutta juutalaisten vaino, keskityseirit ja kaasukammiot, miten kansa hyväksyi nekin? Suuren osan ensi reaktio on varmaan ollut tyrmistys, ei noin voi tehdä. Mutta ihminen alkaa turtua, jos ei anna ensireaktion vaikuttaa. Seuraava askel on keksiä selityksiä, miksi näin on kuitenkin tehtävä.

Thomas Harding: Hanns ja Rudolf

Auschwitzin komendantti Rudolf Höss kertoo vankeudessa kirjoittamissaan muistelmissa, että hän pakotti itsensä seuraamaan juutalaisten kuolinkamppailua kaasukammion pikkuikkunasta, vaikka häntä kuvotti, koska hänen piti olla esimerkkinä alaisilleen. Vähitellen siihen tottui, hän toteaa, samoin kuin vankien pahoinpitelyihin ja kidutuksiin.

Höss oli se, joka sodan jälkeen puhkaisi kieltämisen muurin. Häntä ennen kaikki kiinni saadut natsijohtajat kielsivät toinen toisensa jälkeen tienneensä mitään juutalaisten joukkomurhista. Kun Rudolf Höss vangittiin, hän tunnusti heti olevansa vastuussa kolmen miljoonan ihmisen tappamisesta keskitysleirillä. Sen jälkeen eivät muutkaan Nürnbergin oikeudenkäynnin syytetyt voineet enää pitää kiinni tietämättömyydestään.

Höss oli nuorena ollut harras katolinen, mutta kokemukset alaikäisenä ensimmäisessä maailmansodassa käänsivät hänen selkänsä moiselle pehmotouhulle. Auschwitz-tekojaan hän perusteli sillä, että hänen oli tehtävä, mitä käskettiin. Muistelmissaan hän sanoo silmiensä avautuneen Hitlerin kuoltua. Kiinni jäätyään hän halusi luokseen papin ja kävi keskusteluja tämän kanssa, mutta mitä he keskustelivat, sitä hän ei kirjannut ylös. Rudolf Höss hirtettiin Auschwitzissa häntä varten rakennetulla hirttolavalla.

Barbara U. Cherish: Isäni, Auschwitzin komendantti

Barbara U. Cherishin isä oli Arthur Liebehenschel, joka toimi Auschwitzin komendanttina Rudolf Hössin jälkeen. Barbara oli 9-kuinen, kun isä katosi hänen elämästään, ja sodan jälkeen hänet adoptoitiin Amerikkaan. Viisikymppisenä Barbara alkoi tutkia, mikä hänen biologinen isänsä oli. Liebehenschelin perhe asui Auschwitzissa Hössien naapurina ja Barbaran vanhemmat sisarukset kertovat kirjassa myös naapuriperheestä.

Anna Jansson: Hämärän lapset

Ruotsalaiset onnistuivat pysymään toisen maailmansodan ulkopuolella, mutta myönnytyksiä hekin joutuivat tekemään: Ruotsi salli saksalaisten kulkea sotatoimissaan Ruotsin läpi.

Etenkin pienemmille paikkakunnille, missä kaikki tuntevat toisensa, jäi salaisuuksia. Anna Jansson rakentaa uusimman dekkarinsa sen varaan. On asioita, jotka kaikki sodan aikana eläneet muistavat, mutta joista vaietaan yhä visusti. Kun huonosti käy, seuraava sukupolvikin joutuu kantamaan samaa salaisuutta. Mikä salaisuus liittyy yhdeksänkymppiseen saksalaissyntyiseen mieheen, joka löytyy murhattuna Visbystä?

Anna Jansson pyöräyttää ammattitaitoisesti uuden kirjansa juonen. Kiinnostavinta siinä on tuo historiallinen osuus. Poliisin yllätysveli-kuvio on sen sijaan aika mielikuvituksellinen, mutta kaikkeahan toki voi sattua.

William Brodrick: Sovituksen hinta 

Niissä maissa, jotka Hitler miehitti, syntyi vastarintaliikkeitä. Agnes Aubret’n elämä on lopuillaan, ja hän päättää paljastaa salaisuuden, jota on kantanut nuoruuden päivistä. Agnes kuului sodan aikana Pariisissa salaiseen ryhmään, joka salakuljetti juutalaisia turvaan. Kuka oli se henkilö, joka ilmiantoi ryhmän?

William Brodrickin romaani Sovituksen hinta kulkee kahdessa aikatasossa, nykypäivässä ja toisessa maailmansodassa. Juonessa on monta mutkaa, mikä pitää kiinnostusta yllä. Viimeinen mutka on ehkä jopa liikaa, mutta ei se nyt haitannutkaan.  

Mielenkiintoisinta on kirjailija kuvaus sota-ajoista. Brodrickin äiti on aikanaan salakuljettanut miehitetyssä Hollannissa juutalaisia lapsia turvaan, joten kirjailijalla on autenttista tietoa. Kirjaa lukiessa miettii, mitä itse olisi tehnyt, jos olisi elänyt tuolloin, lähtenyt tekemään vastarintaa vai yrittänyt pysyä hissukseen omassa kodissa odottaen, että kai tämä joskus menee ohi?

LISÄÄ AIHEESTA

Suomalaissaksalaisen Katarina Baerin kirja isovanhemmistaan He olivat natseja

Osa vastarintaliikkeessä mukana olleista maksoi siitä hengellään. Dietrich Bonhoeffer oli varakas, älykäs ja charmikas, hänelle olivat kaikki ovet auki, mutta hän valitsi nousta Hitleriä vastaan. Hanke epäonnistui, ja Bonhoeffer teloitettiin kaksi viikkoa ennen sodan loppua.

Dietrich Bonhoeffer, suoraselkäinen mies

Joissain länsimaissa selitettiin sodan jälkeen, etteivät he tienneet juutalaisten joukkomurhista. Olavi Paavolainen, suomalaisen tiedotuskomppanian luutnantti, kirjoittaa niistä päiväkirjassaan jo vuonna 1940. Miten eivät isompien maiden isommat herrat olisi asiasta tienneet. 

Olavi Paavolaisen synkkä yksinpuhelu

LISÄÄ SODAN AJAN PARIISISTA

Tatiana de Rosnayn romaani Nimeni on Sarah 

Nimeni on Sarah

J. M. G. Le Clézion romaani Alkusoitto

Pariisin vainotut, elokuva vuodelta 2010