Not my book. Kun käännän viimeisen
sivun, olo on tylsistynyt. Henkilöt ovat litteitä, eivätkä liho
edes loppua kohti. Kieli on tekoilevaa: ”Juliette vihasi
palapelejä. Hän ei uskonut, että palat löytäisivät paikkansa,
että oli olemassa jonkinlainen kokonaisuus.” Just.
Juliette Roche on palkattu
apulaisohjaajaksi venäläiseen oopperaan. Hän tapaa miehen, johon
liimautuu, vaikka mies kohtelee häntä sikamaisesti. Sellaista
sattuu, mutta tässä tapauksessa juoni ei vedä. Loppua kohti
juonesta yritetään tehdä mystistä, mutta tapahtumat eivät tunnu
tosilta edes mystisellä tasolla. Tuntuu kuin kirja olisi suunniteltu
kirjoituspöydällä, ja toteutettu piirustuksen mukaan. Se ei elä
omaa elämäänsä.
Joku varmaan tykkää tästä, ei tätä
muuten olisi julkaistu. Mitähän sellaisia ansioita kirjassa on,
jotka ovat menneet minulta sivuitse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti