Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on taas ajankohtainen, sillä
Kansallisteatteri on tuonut tarinan näyttämölle. Kirja on Amos Ozin
omaelämänkerta, mutta se on myös vahva, monikerroksinen romaani. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on kertomus pienen pojan kasvusta. Se on myös silminnäkijäkuvaus sodanrepimästä Jerusalemista, ajasta ennen ja jälkeen Israelin itsenäistymisen. Se on melkein dekkari: lukija saa vasta kirjan lopulla tietää, mitä äidille siis tapahtui. Ja se on romaani juutalaisuudesta. Suvun jäsenillä on jokaisella oma taustansa ja tarinansa, joita kirjailija ripottelee pääjuonen lomaan.
Kirjan kieli on sujuvaa ja elävää, sitä on mukava lukea. Ensi kerran kirjaan tarttuessani pidin kiirettä, sillä olin malttamaton tietämään, mikä se äitijuttu on. Parin vuoden päästä luin kirjan uudelleen, hitaammin, ja se oli ensimmäistä vahvempi lukukokemus. Kolmannen kerran tartun kirjaan, kun olen käynyt ensi kuussa ensin teatterissa.
Katso myös:
http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/tarina-rakkaudesta-ja-pimeydesta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti