Kathleen MacMahon: Näin se päättyy

Irlantilaisen Kathleen MacMahonin esikoisteoksen liepeessä kerrotaan, että kirja oli Lontoon Kirjamessujen sensaatio pari vuotta sitten ja kustantajat ovat kilpailleet sen kustannusoikeuksista. Kannessa on alaotsikko: Unohtumaton rakkausromaani. Vähemmästäkin tarttuu kirjaan kiinnostuneena.

No, mainoslause on liioittelua, mutta sehän kuuluu mainonnan luonteeseen.

Amerikkalainen Bruno matkustaa Irlantiin etsimään juuriaan. Hän on juuri saanut potkut Lehman Brothersin konkurssissa ja jännittää, tuleeko Obamasta presidentti. Irlannissa hän tapaa Addien. Addiella on hankala isä, jolla on ongelmia työpaikallaan, ja sisko, neljän lapsen kotiäiti. Addien suvussa on myös salaisuus, josta ei puhuta.  Siinä tarinan alku.

Kirjailija on ammatiltaan toimittaja, ja se näkyy. Kirja on kuin pitkä lehtijuttu, jossa kerrotaan, mitä tapahtuu sille ja tälle ja miltä tuntui silloin ja miltä nyt. Henkilöissä ei mennä sen syvemmälle. Paksuutta kirja saa Addien mielen haahuiluista. Hän ehtii sivujen mittaan muistella jopa heillä aikanaan asunutta ranskalaista vaihto-opiskelijaa, jonka harrastus oli nyppiä säärikarvojaan ja jättää karvat sohvalle. Kukaan ei käskenyt tyttöä siivoamaan karvojaan, mikä ohimennen kummastuttaa. Muisteluksella ei ole mitään tekemistä kirjan juonen kanssa.

Mielenhaahuilujen vuoksi kirja on alkupuolella hajanainen, mutta tiivistyy loppua kohden, kun ne jäävät pois. Kirjailija kuitenkin ennakkomainostaa harmittavasti sitä, mitä on tulossa: ”Jostakin hän vain tiesi, että tässä kävisi vielä huonosti”. Tarinan loppu ei sen vuoksi yllätä, tätähän on jo vihjailtu.

Loppuratkaisu on vanha klisee. Näillä on itketetty nuoria naisia ja herkempiä vanhempia rouvia kautta vuosikymmenten. Kun kirjailija on jo vesittänyt vihjailuillaan loppukäänteen, tulee vain olo, että olisit nyt jotain muuta keksinyt.

Kirjana Näin se päättyy  on samaa sarjaa P.S. Rakastan sinua -kirjan kanssa. Jos tykkää sentyyppisestä kermahötöstä, sitten varmaan tykkää tästäkin.

Kirjan käännöksessä puskee siellä täällä amerikanenglanti läpi: ”Sillä hetkellä hän ei muistanut ihailleensa ketään koskaan enempää.” Kustannustoimittaja olisi saanut käyttää punakynää. Kääntäjälle voisi myös kertoa, että Ulysses on suomeksi Odysseus.