Tätä kirjaa ei kannata
ottaa aamiaispöytään, ettei hönkäise kahvia kurkkuun
naurunpurskahduksissa. Avioliittosimulaattori on hulvatonta
verbaalikomiikkaa.
Karjalainen
Aino tapaa varsinaissuomalaisen Jussin ja muuttaa tämän kotitaloon.
Tapojen yhteentörmäyksistä tulee kutkuttavia tilanteita.
Kirjailija pistää juonen sutjakkaasti vauhtiin, ja niinhän siinä
kävi, että kirja piti lukea yhtä putkea loppuun.
Kepeydestä huolimatta kirjassa on myös syvyyttä: ihmissuhteita, yksilöpsykologiaa ja suomalaisia kulttuurieroja. Olen itse toisen polven stadilaisena päätynyt naimisiin pohjalaisen maatalonpojan kanssa. Pohjalaiset tosin puhuvat, toisin kuin tämän kirjan varsinaissuomalaiset, mutta esimerkiksi kursailun kanssa olin alussa hukassa: montako kertaa vieraita kuuluu pyytää pöytään, ennen kuin päästään syömään, kun ei ne vaan ala tulla.
Aino rikkoo Jussin kotitalon pysähtyneisyyden kommenteillaan ja kysymyksillään. Lukija nauraa, mutta tuntee samalla hellyyttä ja ymmärrystä Jussin porukoita kohtaan. Kirjassa ei ylenkatsota ketään, eikä naureskella ylimielisesti kellekään, ei Erkillekään. Tulee hyvä mieli lukea välillä kirjaa, jossa asiat etenevät hyvään suuntaan ja ihmisillä on hyvä tahto toisiaan kohtaan. Tätä pistän joulupaketteihin.
Aivan mainio! Suosittelen!
VastaaPoistaNaistenlehdet ovat olleet täynnä juttuja kirjailijasta ja miehestään. Kannattaa ehkä silti lukea.
VastaaPoistaAion lukea tämän :)
VastaaPoista