Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Taivaslaulu on muuta kuin mitä olettaa kirjaan tarttuessaan. Kirja kertoo kahdesta lestadiolaisnuoresta, jotka seurustelevat, menevät naimisiin ja alkavat saada lapsia. Juonenkulku on yllättävä, sitä luulee tarinan edetessä arvaavansa, miten käy, mutta erehtyy. On kiva yllättyä, ja etenkin positiivisesti kuten tässä tapauksessa.

Kirjassa kiinnittää ensimmäiseksi huomiota kauniiseen kieleen. Sitten panee merkille, miten symppis äiti Vilja on, vaikka on väsynyt ja stressaantunut. Sen jälkeen esiin nousee Aleksi, onpa ihana mies! Romaani pitää hyvin otteessaan: miten Viljalle ja Aleksille käy?

Juoni etenee sisäpiirinäkökulmasta. Lestadiolaisista kuulee ja lukee ulkopuolisten kommentteja, mutta tässä pääsee Viljan ja Aleksin nahkoihin. Tarinaa monipuolistaa blogipalsta, jonka merkitys selviää kirjan lopulla.

Kiinnostavaa on myös se, miten selväjärkisesti Vilja ja Aleksi  pohtivat lestadiolaisliikkeen johdon määrittämiä käyttäytymisrajoja. Kuinka  ihmiset voivat olla toisilleen niin armottomia, vaikka koko aatteen perusidea on armo?  Ehkäisykielto esimerkiksi on lestadiolaisen johtopoppoon omia sääntöjä, Aleksi toteaa, että Raamatussa sellaista ei lue missään.

Liikkeen perustaja Lars Leevi Lestadius ei ollut tiukkis, vaikka saikin julistuksellaan aikanaan Lapin pelastetuksi viinankurimuksen kourista.  Olisi kiinnostava kuulla, kuinka johtopoppoo selittäisi vetämiensä linjausten erot Lars Leeviin ja itse Jeesukseen, jos sitä pääsisi heiltä kysymään?