Loppukesästä satuin lukemaan useamman
sellaisen kirjan, osa niistä arvostelujen kiittämiä, joiden kanssa katselin jo
puolivälissä, paljonko tässä on vielä sivuja kahlattavana. Jonkun menin loppuun
silmäilemällä.
Viimeksi pitkästyin paljon
kiitetyn Punaisen osoitekirjan kanssa. Kirjan idea on hyvä: vanha nainen selaa
osoitekirjaansa ja käy samalla läpi elämäntarinaansa. Kirja alkoikin
kiinnostavasti, mutta tarinan edetessä siitä tuli yhä sokerisempi. Punainen
osoitekirja on kuitenkin takakannen tekstin mukaan ”ampaissut
maailmanmenestykseen”, joten sillä on tykkääjänsä.
Sitten tuli kirjastosta
ilmoitus, että varaamani Fiona Bartonin Leski on saapunut. Olin laittanut
varauksen alkukesästä, kun sitä kiitettiin monen lehden kirja-arvioissa. Yllätyin
iloisesti. Vaihteeksi kirja, joka otti otteeseensa kuin olisi nielaissut
virvelin vieheen.
Fiona Barton on työskennellyt
pitkään toimittajana, ja se näkyy sujuvassa kielessä ja tarinan nasevassa
etenemisessä. Hän kerii juonta auki kahdessa aikatasossa. Kymmenen vuotta
aiemmin Glen Taylor on vapautettu kidnappaussyytteestä, koska todisteet eivät
riittäneet. Nyt on tullut uutta tietoa, ja tutkimusta johtanut poliisi ryhtyy
penkomaan vanhaa asiaa. Tarinan avain on Taylorin vaimolla, Jeanilla, josta
tulee kirjan alussa leski, kun Glen Taylor horjahtaa bussin alle ja kuolee.
Uusien tutkimusten myötä
esille nousee muitakin tekijävaihtoehtoja. Onko syyllinen joku heistä, vai
oliko tekijä sittenkin Glen?
Barton kutoo tarinaa taitavasti,
väliin Jean Taylorin näkökulmasta, väliin poliisin ja väliin toimittajan
näkökulmasta. Vaikka juoni etenee eri aikatasoissa, kokonaisuus on hanskassa. Mikä mukavinta, lukijakaan ei osaa päätellä vihjeistä huolimatta,
mitä aikanaan on tapahtunut, ennen kuin se selviää viimeisessä luvussa.
YLLÄTTÄVIÄ LOPPURATKAISUJA ON MYÖS NÄISSÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti