Ihan luettava, ajattelin, pistettyäni kannet
kiinni. Kiinnostavakin. Aihe on erilainen, hyvät henkilökuvat, ei mikään tusinajuoni.
Voisi suositella luettavaksi lomalla, kun on paljon ohjelmattomia päiviä, tai
jos sairastaa ja pitäisi saada aika kulumaan.
Mutta ei tämä niitä kirjoja ollut, joita
huomaa miettivänsä monta päivää sen jälkeen, kun on lukemisen lopettanut. Sellaisia
ovat viime aikoina lukemistani olleet Tulvaniitty
ja yllätyksekseni myös Eeva Joenpellon Lohja-sarja.
Taivaanpallossa pidin erityisesti
näkökulmasta. Tarinan kertoo Angus, joka kirjan alussa on 10-vuotias, lopussa
13-vuotias. Idea on sama kuin romaaneissa Kuin surmaisi satakielen tai Poika raidallisessa pyjamassa: lapsi kertoo tapahtumat viattomasti lapsen
ymmärryksen tasolta, mutta lukija näkee aikuisen silmin, mitä tapahtuu.
Angus asuu St. Helenan saarella, joka
sijaitsee eteläisellä Atlantilla Afrikasta länteen. Eletään 1600-lukua, ja saari
kuuluu englantilaisille. Ennen tarinan alkua saarella on vieraillut Lontoossa
asuva tähtitieteilijä Edmond Halley mittaamassa eteläisten tähtien paikkoja.
Halley on historiallisesti tosi henkilö, ja vaikutti myös tutkijana,
matemaatikkona ja karttojen tekijänä.
Taivaanpallon liepeessä sanotaan, että kirja
kertoo tieteen ja uskon kamppailusta, mutta mihin lie liepeentekijä kirjassa
huomionsa kiinnittänyt, itselleni tuo ei noussut mitenkään päällimmäiseksi.
Toki Halley mittailee muun ohessa, miten Raamatun mitat pitävät paikkansa,
mutta se on nyanssi. Enemmän Halley on tarinan kuluessa huolissaan siitä,
saavatko katoliset taas Englannissa vallan, kun kuningas kuolee, eikä sekään
ole kirjassa iso juttu.
Kertomuksen pääosassa ovat ihmisten väliset
suhteet ja Anguksen kasvu. Niihin sisältyy kysymys, mitä Anguksen kotona on
tapahtunut ennen kirjan alkua. Mysteeri selviää pikkuhiljaa, kun aikuinen
laskee yhteen asioita pikkupojan kertomuksesta. Kiinnostavia ovat myös Halleyn
kokeet, joita hän tekee sen aikaisilla välineillä. Osaava mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti