Jos tyttö ei
olisi Jean Louise Finch, lapsena Scoutiksi kutsuttu, kirja jäisi lojumaan
ensimmäisten lukujen jälkeen. Tarina voisi olla Nora Robertsin käsialaa, miljöö
ja ajankohta ovat lähinnä statistin roolissa, pääasia on pohdinta, ollaanko vai eikö
olla.
Tuttuja
paikkoja katsellessaan Scout muistelee lapsuuttaan. Kustannustoimittaja on
osannut aikanaan hommansa, kun on ehdottanut Harper Leetä poimimaan
käsikirjoituksesta lapsuusmuistot ja kirjoittamaan kirjan niistä. Siitä
syntyi Kuin surmaisi satakielen, vuonna 1960 ilmestynyt Harper Leen palkittu
esikoisteos. Se oli myös tähän vuoteen asti Leen ainoa julkaistu kirja. Sitten
pankin tallelokerosta löytyi vanha käsikirjoitus, joka kertoo Scoutista aikuisena.
Kuin surmaisi satakielen on yksi lempikirjojani. Olen lukenut sen
vuosien kuluessa yhä uudelleen. Scout Finch asuu asianajajaisänsä Atticuksen ja
isonveljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, uinuvassa Maycombin pikkukaupungissa,
jossa alkaa kuhina, kun mustaa miestä syytetään valkoisen tytön raiskauksesta.
Atticus Finch
ryhtyy miehen puolustusasianajajaksi. Viattomin silmin asioita seuraava Scout
kertoo tarinaa lapsen näkökulmasta ja
tulee kertoneeksi enemmän kuin itse ymmärtää. Atticus on viisain isä,
mihin olen missään törmännyt, ja muutkin henkilöt ovat mielenkiintoisia ihmisiä
hyvine puolineen ja heikkouksineen.
Liekö henkilöiden elävyyteen syynä se, että kirjan taustalla ovat Harper Leen omat lapsuudenkokemukset. Hän on kotoisin pienestä Monroevillen kaupungista Alabamasta, ja hänen isänsä Amasa Lee oli asianajaja. Dillin, Scoutin ystävän, esikuvaksi Harper Lee on kertonut lapsuudenystävänsä Truman Capoten. Harperin lapsuudessa 1930-luvulla Alabamassa pidettiin Scottsboron oikeudenkäynnit, joissa yhdeksää nuorta mustaa miestä syytettiin kahden valkoisen naisen raiskaamisesta. Miehet tuomittiin kuolemaan huolimatta siitä, että todisteet olivat heikot. Myöhemmin korkein oikeus totesi miehet syyttömiksi, ja heidät vapautettiin.
Liekö henkilöiden elävyyteen syynä se, että kirjan taustalla ovat Harper Leen omat lapsuudenkokemukset. Hän on kotoisin pienestä Monroevillen kaupungista Alabamasta, ja hänen isänsä Amasa Lee oli asianajaja. Dillin, Scoutin ystävän, esikuvaksi Harper Lee on kertonut lapsuudenystävänsä Truman Capoten. Harperin lapsuudessa 1930-luvulla Alabamassa pidettiin Scottsboron oikeudenkäynnit, joissa yhdeksää nuorta mustaa miestä syytettiin kahden valkoisen naisen raiskaamisesta. Miehet tuomittiin kuolemaan huolimatta siitä, että todisteet olivat heikot. Myöhemmin korkein oikeus totesi miehet syyttömiksi, ja heidät vapautettiin.
Kaikki taivaan linnut kertoo siis, mitä Scoutille ja kumppaneille sittemmin
tapahtuu. Alun jälkeen juoni laajenee Scoutin naimisiinmenojahkailusta muuhunkin. Kirjan loppuluvut pyörivät 1950-luvun Alabaman
rotuerottelutilanteessa. Kuin surmaisi satakielen
-kirjassa kirjailija kertoi roturistiriidoista tapahtumien kautta, mutta tässä niitä seulotaan
eipäs-juupas-keskusteluilla yhden, toisen ja kolmannen kanssa.
Kirjana Kaikki taivaan linnut ei ole kovin kummonen,
mutta on kiva tietää, mikä Scoutista tuli isona.
Kuin surmaisi satakielen ja Kaikki taivaan
linnut rinnastuu...
...Margaret Mitchellin kirjaan Tuulen
viemää
Scarlettin ja Rhettin rakkaustarinasta muistettu kirja on
vähintään yhtä paljon kiinnostava historiallinen romaani Yhdysvaltain
sisällissodan ajalta. Tuulen viemää -elokuvan ensi-illassa 1939 Scarlettin
lastenhoitajan roolia esittänyttä Hattie McDanielia ei päästetty
elokuvateatteriin, koska teatteri oli vain valkoisille.
...Kathryn
Stockettin vuonna 2009 ilmestyneeseen kirjaan Piiat.
Kirja perustuu valkoihoisen Stockettin omiin lapsuudenkokemuksiin
Mississipissä. Piikoja lukiessa oli hämmästyttävää tajuta, kuinka vähän mustien
asema oli muuttunut sisällissodasta, vaikka sitä oli kulunut vuosisata. Kirjassa
valkoihoiset
rouvat keskustelevat mustista piioistaan näiden tarjoillessa rouvien
kahvikutsuilla kuin he olisivat koiria, jotka eivät ymmärrä, mitä heistä puhutaan.
Minulla on juuri luettavana Kaikki taivaan linnut ja olen pitänyt siitä erittäin paljon. Ehkä kun Satakielen lukemisesta on jo pitkä aika, niin on hienoa päästä palaamaan Scouttin ja Atticuksen maailmaan :)
VastaaPoistaOnpa ikävää kuulla että Kaikki taivaan linnut tuotti pettymyksen! Tänä kesänä luin Kuin surmaisi satakielen, josta pidin paljon, ja nyt tämä jatko-osa odottaa lukemistaan. Kiinnostavaa nähdä, millainen aikuinen ihanasta pikku-Scoutista kasvaa :)
VastaaPoista