Minna Rytisalo: Rouva C.

Tuli iloinen yllätys: tämä on hyvä kirja. Tartuin Rouva C:hen nihkeästi. Minna Canth on kyllä kiinnostava henkilö, mutta tykkään lukea oikeista ihmisistä faktapohjalta, en niin, että kirjoittaja ottaa joitakin faktoja ja lähtee sitten kuvittelemaan, millaistahan noitten elämä ja avioliitto ehkä oli.

Mutta tässä se toimii hyvin. Minna Rytisalo kertoo romaanin lopussa, miten hän ensin luki kuukausikaupalla, mitä Minna Canthista tiedettiin. Sen jälkeen hän päästi mielikuvituksensa vapaaksi, ja faktojen sisään alkoi kehittyä romaani.

Nuori Minna Johnson puhuu isänsä ympäri ja saa luvan lähteä Jyväskylässä vasta aloittaneeseen seminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. Seminaarin rehtori oli Uno Cygnaeus, jonka ajamana Suomeen saatiin kansakoulu 1860-luvulla. Cygnaeuksen kansakoulusuunnitelmaan liittyi opettajaseminaarin perustaminen. Seminaari aloitti vuonna 1863. Siihen sisältyi radikaali uudistus: opiskelijoiksi otettiin myös naisia.

Minna perustelee isälleen opiskelutoivettaan sillä, että ei aio naimisiin, vaan haluaa antaa elämänsä kansan valistamiselle. Vaan mitenkäs kävi. Seminaarin luonnontieteiden opettaja Ferdinand Canth ihastuu neiti Johnsoniin, piirittää häntä sitkeästi ja saa neidin lopulta suostumaan kosintaansa.

Rytisalo kirjoittaa kiinnostavasti elämästä 1860-luvun Jyväskylässä ja seminaarissa. Canthien avioliiton hän piirtää lämpimäksi ja rakkauden sävyttämäksi kumppanuudeksi, missä kumpikin tukee toistaan.

Jälkipolville ei ole jäänyt tietoa siitä, minkälainen Minnan avioliitto oli. Rytisalon päätelmä on kuitenkin johdettavissa siitä, että aikana, jolloin vaimon tahto oli tyystin miehen taskussa, Minna Canth saattoi kirjoittaa sanomalehteen jyliseviä puheenvuoroja yhteiskunnallisista epäkohdista. Ferdinand olisi voinut aviomiehen oikeudella pistää niille stopin, mutta ei pistänyt.

Minna Canth oli ensimmäinen suomalainen sanomalehtinainen. Hänestä tuli myös merkittävä suomenkielinen kirjailija ja aikaansaava mielipidevaikuttaja. Hän ajoi erityisesti naisen asemaa, nosti esiin asioita, joiden näki olevan pahasti pielessä, eikä antanut periksi. Moni meidän itsestäänselvänä pitämä seikka on nykytolalla sen vuoksi, että rouva Canth ryhtyi ensimmäisenä taisteluun. Kuka esimerkiksi voisi enää kuvitellakaan, että naisella ei olisi oikeutta omiin tuloihinsa, vaan ne menisivät suoraan miehen taskuun, joka saisi vapaasti vaikka ryypätä ne.

Iso plussa Minna Rytisalon romaanissa on kieli. Kirja täytyy lukea rivi riviltä, sana sanalta, ettei mitään mene ohi, ja joitakin rivejä ja kappaleita täytyy pysähtyä lukemaan uudelleen:  "Ajatukset kiinnittyivät tajunnan reunoille ja riippuivat siellä kuin vaatteet narulla. Koko ajan silmäkulmallaan näki, että siellä ne olivat..."

SAMAA AIHEKENTTÄÄ

Merete Mazzarellan Fredrika kertoo aikansa idolista Johan Ludvig Runebergistä vaimon näkökulmasta. Naisia kohdeltiin 1800-luvulla toisin kuin nykyisin, ja Johan Ludvig otti siitä kaiken irti.

Enni Mustosen kirjasarja Järjen ja tunteen tarinoita alkaa siitä, kun nuori torpantyttö Hilma tulee 1800-luvun lopulla Helsinkiin piiaksi Augusta Ahlstedtille.  Tämä on taloudellisesti kenestäkään riippumaton viisikymppinen opettaja ja sanomalehtinainen, joka nauttii itsenäisen naisen elämästä omassa talossaan Mariankadulla Helsingin Kruunuhaassa.

Mikaela Strömbergin Sofie perustuu tositapahtumiin. Aatelinen Sofia ottaa elämänsä omiin käsiin välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Raija Orasen Aurora on aikansa superjulkkiksen Aurora Karamzinin elämäntarina yhdistettynä 1800-luvun Helsingin ja Suomen historiaan. Orasen kirjassa Aurorasta tulee kiinnostava ihminen, ei vain nimi historiankirjassa.
 
Kaari Utrion helsinkiläisromaaneissa on huumoria ja romantiikka ja faktaa, jotka on sotkettu suloiseksi taikinaksi 1800-luvun alkupuolen Helsingin kanssa. Aikakauden olot, tavat ja naisen asema on kuvattu tarkalleen oikein, historioitsijana Utrio hallitsee faktat.

Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret kertoo romanttisen juonen ohessa naisen ahtaasta tilasta 1800-luvun alkupuolella. Jos aatelisneito ei saa napatuksi miestä, edessä on nöyryyttävä loppuelämä vanhapiikatätinä sukulaisten elätettävänä. Arvojärjestyksessä vanhatkin neidit tulevat aina viimeiseksi, 17-vuotias rouva kulkee heidän edellään.