Helmi Kekkonen: Vieraat

Mies lähtee ostamaan kukkia, ja vaimo jää tekemään illanistujaisten viime valmisteluja. Vieraat alkavat saapua, mutta miestä ei kuulu takaisin.

Siinä alkutilanne Helmi Kekkosen romaanissa Vieraat. Jotain on pielessä, mutta mitä? Asiaa aletaan keriä auki, ja taustat paljastuvat pala palalta. 

Jokaisessa luvussa puhuu eri ihminen. Hän sanoo jotain Senjasta ja hänen miehestään Lauristakin, mutta enimmälti jokainen puhuu omista asioistaan.

Vahinko, että Helmi Kekkonen ei ota tarinasta irti ollenkaan kaikkea, mitä alku mahdollistaisi. Tarina kulkee pintaliitoa, kukaan henkilöistä ei kosketa, sillä kehenkään ei ehdi tutustua, kun mennään jo seuraavaan. Ikään kuin kirjailija olisi miettinyt juonen, jonka hän sitten kirjoittaa puhtaaksi, mutta hän ei elä sitä. Tulee olo, että katsoo nukketeatteria.

Juhlien emännän, Senjan, ongelman arvaa nopeasti. Hän haluaisi lapsen, mutta saa keskenmenon toisensa jälkeen.

Varoitus, nyt seuraa juonipaljastus: 

Lauri ei halua lasta, mutta ei ole saanut sanotuksi sitä. Senjan elämä keskittyy yhä enemmän lapsen saannin ympärille, ja samaa tahtia kasvaa Laurin ahdistus. Lauri pelkää Senjan reaktiota, jos hän sanoo, että ei halua koko lasta.

Siitä olisi saanut hyvän romaanin, jos kirjailija olisi laittanut pakettiin 100-200 sivua lisää (nyt sivuja on 191) ja  sukeltanut Senjan ja Laurin elämään.

Sen sijasta hän siirtyy aina uuteen henkilöön. Jokaisella on oma ongelmansa, ja lyhyissä luvuissa niitä vain sivutaan. Kun teemoja heittää esiin jonossa, mistään ei muodostu sen enempää.

Mietin, miksei kustannustoimittaja ole sanonut, että karsi, tiivistä, kirjoita se yksi vahva tarina, joka tämän sisällä on raakileena. Nyt tuloksena on ohut kirja, sujuvasti kirjoitettu mutta yhdentekevä.

Harper Leen kustannustoimittaja teki sen aikanaan, hän ei hyväksynyt Kaikki taivaan linnut –kirjaa, vaan sanoi, että nosta sieltä esiin Scout Finch ja kirjoita hänen tarinansa. Harper Lee teki niin, ja tuloksena oli yksi parhaimmista vuosien aikana lukemistani kirjoista: 

Harper Lee Kuin surmaisi satakielen, Kaikki taivaan linnut

Samaa otetta olisin toivonut myös Synnintekijät-käsikirjoituksen eteensä saaneelta kustannustoimittajalta: keskity siihen, mitä haluat sanoa, äläkä puhu niin paljon muuta.

Pauliina Rauhala Synninkantajat