torstai 1. maaliskuuta 2018

Mai Jia: Koodinmurtaja

Selasin Koodinmurtajaa ja ajattelin, että tämä tuskin on kirja miun maun mukkaan. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden ja hyvä niin, sillä yllätyin iloisesti.

Kansilehti kertoo, että Mai Jia on nyky-Kiinan suosituimpia kirjailijoita ja Koodinmurtaja on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Päähenkilö on köyhtyneen kauppiassuvun huonoille teille päätyneen pojan avioton poika.

Lapsen isä kuolee väkivaltaisesti ennen pojan syntymää ja äiti kuolee synnytykseen. Kukaan ei halua lasta, ja hänet jätetään vanhan palvelijapariskunnan hoteisiin. Sieltä isosetä löytää hänet ja havaittuaan pojan matemaattisen lahjakkuuden vie mukanaan kaupunkiin.

Poika, joka ottaa nimen Rong Jinzhen, ei ole vain lahjakas vaan nero. Sosiaalisesti kömpelö, ulkoisesti hintelä ja isopäinen poika ratkaisee yhä vaikeammat matemaattiset tehtävät tuosta vaan. Hän ohittaa osaamisellaan yliopiston professoritkin.

Pojan maine kiirii Kiinan poliittisten päättäjien korviin, ja hänet haetaan huippusalaiseen yksikköön murtamaan vihollisen salakirjoituskoodeja. Tavallaan kirja alkaa tästä tilanteesta, koska siihen viitataan pitkin matkaa tarinan alkupuolella.

Kirja ottaa yllättävästi otteeseensa. Siinä kiinnostaa Rong Jinzhenin persoona, Kiinan lähihistoria ja dekkarimainen ote. Tarina etenee toisesta maailmansodasta ja Kiinan japanilaismiehityksestä Maon aikaan ja siitäkin eteenpäin. Rong Jinzhenin yritykset murtaa Purppura-koodi ovat kuin jännityskertomus – kukaan ei ole siihen pystynyt, pystyykö tämä nuori nero?  


KIINASTA KERTOVAT KIINNOSTAVASTI MYÖS

on monia ajatuksia herättävä kirja. Kuinka paljon politiikassa tehdään päätöksiä, joiden seurauksia ei mietitä loppuun asti? Kun seuraukset alkavat näkyä, vie aikansa ennen kuin päätöksiä suostutaan rukkaamaan. Kiinan yhden lapsen politiikka lopetettiin virallisesti vuonna 2015, vaikka sitä ennen pykäliä oli jo alettu katsoa sormien läpi – riippuen vähän alueen perhesuunnitteluviranomaisten virkainnosta. 

Qiu Xiaolongin Kuolemanjärvi on kirjailijan viimeisin dekkari. Hänen ensimmäisensä osui käteeni kirppiksellä, ja sen jälkeen olen lukenut ne kaikki. Dekkarit sijoittuvat Kiinaan, ja monen rikoksen taustalla on tapahtumia Maon johtaman Kulttuurivallankumouksen ajoilta 60-luvulta. Ylikomisario penkoo menneitä rinnan tämän päivän kanssa, ja lukija pääsee seuraamaan kiinalaisten arkea silloin ja nyt. Kirjat avaavat myös kiinalaista kulttuuria ihmissuhteista ruokalajeihin (kuten apinan aivot).  

Anchee Minin Madame Mao on romaaniksi kirjoitettu Mao Zedongin puolison Jiang Chingin elämäkerta. Kirja avaa sisäpiirinäkökulmaa sekä Maon privaattielämään että siihen, mitä kommunismi oli käytännössä. Mao  johtoporukoineen noudatti ohjetta ”Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.” Mao julisti, että jokaiseen perheeseen riittää yksi riisikuppi ja yhdet syömäpuikot, mutta hän muutti itse Kiinan entisen keisarin palatsiin ja ylensöi itsensä niin, että näytti valkoiselta valaalta, Jiang Ching tuhahtaa kirjassa. 

Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit alkaa tilanteesta, jossa suomalaisen bisnesmiehen kiinalainen vaimo katoaa. Heidän poikansa on alta vuoden, ja äiti jättää lapsen isälle. Aikuistunut poika matkustaa Kiinaan ottamaan selvää, miksi äiti hylkäsi lapsensa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti