Rikospoliisi Maria Werneä
työllistää vanhusten pahoinpitelyjen sarja Gotlannissa. Samaan aikaan alkaa
lukiosta kadota oppilaita, ensimmäisenä 16-vuotias Hugo, jonka arvellaan
hypänneen lautalta mereen. Tutkimusten edetessä herää epäilys, että tapaukset
ovat yhteydessä toisiinsa. Mutta miten?
Ruotsalainen kirjailija Anna
Jansson tekee Vääriin käsiin –dekkarissa hyvää työtä. Juoni rakentuu taiten, kun
toinen toisensa perään esiin tuodut henkilöt alkavat lomiutua.
Puolivälin paikkeilla arvelin tietäväni, mikä on sylttytehtaan nimi, aihe
kun on aika käytetty tällä hetkellä, mutta juoni pitää otteessaan
ja yllätyskäänteitä riittää.
Rikostutkimuksen ohessa esiin
nousee muita teemoja. Oppilaiden keskuudessa voi tapahtua lähes mitä vain, kun
koulussa on rehtori, jolle tärkeintä on koulun maine, kouluterveydenhoitaja,
joka jättää papereita lojumaan, ja koulupsykologi, joka on leipiintynyt työhönsä.
Kun vanhemmat sulkevat
silmänsä lapsen pahoinvoinnilta, koska eivät osaa muuta, tai tekevät yhä tiiviimmin uraa, kun lapsi ei ole toiveiden mukainen, voi tapahtua lähes mitä
vain.
Kun vaimot eivät halua
tietää, mitä heidän miehensä touhuavat, tai eivät uskalla nostaa asiaa esiin,
koska pelkäävät, voi tapahtua lähes mitä vain.
Eikä mikään unohdu. Menneet saattavat
jäädä pinnan alle, mutta kun silmien eteen tulee tarpeeksi vahva muistikuva,
pinta halkeaa, ja siinä se on taas: menneisyys.
Vääriin käsiin on myös kirja
kostosta. Tuleeko kostajalle parempi olo? Tuskin. Kirjan ensimmäisen luvun päähenkilö
on onnistunut mielenmuutoksessa ja hän haluaa tehdä sovinnon. Hän lähtee anteeksipyyntömatkalle
ja tulee avanneeksi syvyyden kaivon kannen…
Vääriin käsiin on Anna
Janssonin viidestoista dekkari Maria Wernistä. Dekkareiden tykkääjälle kesälukemista.
MUITA DEKKAREITA
Shari Lapena, Lars Kepler: Hyvä naapuri ja Kaniininmetsästäjä
Risto Isomäki: Haudattu uhka
Harri Nykänen: Leijonakuningas
Kati Hiekkapelto: Tumma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti