Heidi Köngäs:Hertta

Tätini mies oli tiukka kommunisti. Kun he kyläilivät meillä, tädin mies ja isäni väittelivät äänekkäästi. Kysyin äidiltä, miksi isä ja Antti-setä riitelevät. ”Eivät he riitele”, äiti vastasi, ”he ovat eri mieltä ja keskustelevat.” Niin se varmaan oli, koska kaveruus säilyi miesten välillä vuodesta toiseen.

Täti ei ilmaissut koskaan, mikä puolue oli hänen juttunsa, mutta jossain kohtaa vasemmalla  se oli. Poliittinen kanta ei estänyt häntä lukemasta lehtiä Uudesta Suomesta Kansan Uutisiin ja Eevasta Uuteen Naiseen (jonka hän tilasi minulle, kun muutin omilleni). Täti halusi seurata, mitä puhutaan ja ajatellaan, ja tehdä sitten omat johtopäätöksensä.

Hertta Kuusinen ei vetänyt omia johtopäätöksiä, käy ilmi Heidi Köngäksen kirjasta Hertta. 

Kun Hertta 17-vuotiaana vuonna 1922 muutti Suomesta isänsä Otto Wille Kuusisen luokse Moskovaan, hän näki kyllä luurangonlaihat köyhät jonottamassa ruokaa yhtä köyhistä kaupoista, mutta ei kysynyt, miksi tasa-arvoa julistavassa kommunistisessa yhteiskunnassa isän porukoilla oli omat kaupat. Niistä sai mitä vain ja vieläpä ilman rahaa. Hertta näki valtavat katulapsilaumat, tuli jopa sellaisen ryöstämäksi, mutta ei kysynyt, miksi kukaan ei huolehtinut ryysyisistä orvoista. Hän tiesi ihmisten asuvan kellareissa ja vinttikomeroissa, mutta ei kyseenalaistanut isänsä hulppeaa lukaalia palvelijoineen ja autonkuljettajineen.

Vuonna 1934 Hertta Kuusinen lähetettiin Suomeen tekemään fasismin vastaista työtä. Hän ei olisi halunnut lähteä, mutta lähti koska käskettiin ja aate vaati. Hän joutui jättämään pienen poikansa lastenkotiin, lupasi itkevälle pojalle tulla puolen vuoden päästä takaisin, mutta ei nähnyt poikaa enää koskaan. Hertta joutui ensin vuodeksi vankilaan ja jäi Suomeen senkin jälkeen, Köngäksen mukaan koska oli rakastunut Yrjö Leinoon. Sodan päätyttyä hän sai kuulla, että poika oli kuollut 18-vuotiaana työleirillä Siperiassa.

Vähitellen Hertta Kuusiselle selvisi myös, että hänen veljensä ja tämän vaimo, eno ja siskon mies sekä loputon määrä muita suomalaissyntyisiä tovereita oli tapettu Stalinin vainoissa. Kun hänelle kerrottiin, että Otto Wille Kuusinen ei ollut tehnyt mitään auttaakseen heitä, Hertan sokeus jatkui rikkumattomana: ”Isä tiesi, mitä tapahtui, eikä tietenkään halunnut mitään etuoikeuksia itselleen ja sukulaisilleen. Tasa-arvo oli hänen periaatteensa. En voi kuin kunnioittaa sitä”, Hertta toteaa Köngäksen kirjassa.

Heidi Köngäs kertoo romaanissaan Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon tarinan. Kirja loppuu siihen, kun Yrjö erotetaan sekä kommunistisesta puolueesta että sisäministerin paikalta. Hertan elämä jatkuu kirjan jälkeen, tulossa on vielä parisuhde Olavi Paavolaisen kanssa. Yrjö Leino hiipuu alkoholismiinsa ja kuolee.

Yrjö Leino oli Köngäksen mukaan vasikka, hän myi tietoa tovereistaan Valtiolliselle Poliisille. Kirjassa Kuka oli Yrjö Leino hänet kuvataan puolestaan uskolliseksi kommunistiksi. Se on Yrjön elämäkerta, jonka hänen poikansa Olle Leino julkaisi 70-luvun alussa.

Olle Leino oli muutaman vuoden ikäinen, kun hänen vanhempansa erosivat ja Yrjö siirtyi Hertan huusholliin. Isä ja poika eivät olleet juuri tekemisissä sen jälkeen. Kun Yrjö Leino kuoli, Olle peri siskopuolensa kanssa isän paperit, joita oli hurjat määrät.

Kuka oli Yrjö Leino –kirja perustuu Yrjö Leinon jälkeensä jättämiin papereihin, haastatteluihin sekä Yrjö Leinon kirjaan Kommunisti sisäministerinä. Tammi julkaisi kirjan vuonna 1958, mutta se  vedettiin myynnistä saman tien, kun Neuvostoliiton suurlähetystöstä otettiin yhteyttä pääministeriin ja sanottiin, että kirja loukkaa Neuvostoliittoa.

Mitä tulee Hertta Kuusisen tarpeeseen sulkea silmät kommunismin epäkohdilta, samaa ovat puhuneet entiset taistolaiset muistellessaan käyntejään Neuvostoliitossa 1960- ja 70-luvuilla. Silmät pantiin kiinni, koska haluttiin uskoa aatteeseen ja koska epäkohtien esille nostamisella olisi saanut luokkapetturin tai revisionistin leiman.

Silmien sulkeminen ei ole tyypillistä vain kommunisteille. Se riski on kaikkialla, missä kannatetaan kiihkeästi jotain aatetta tai ajatusmallia. Olipa aate mikä tahansa, on tärkeä pitää silmänsä ja korvansa auki. Vaikka ajatusrakennelma olisi teoriassa miten loistava, kun toteutukseen tulee mukaan ihmisten vajavaisuudet, täydellistä ei ole.

Isäni ja setäni tapaan pitäisi olla valmis kuuntelemaan toisin ajattelevia ja arvioimaan myös omia ajatuksiaan, tekemään kriittisiä kysymyksiä ja pohtimaan vastauksia niihin. Jos valitsee sokeuden, voi joutua tilanteeseen, että silmät avautuvat vasta, kun huomaa olevansa esimerkiksi Siperiassa.

SAMAA AIHEPIIRIÄ

Olle Leino Kuka oli Yrjö Leino, Yrjö Leinon elämäkerta

Aino Kuusinen Jumala syöksee enkelinsä, Otto Wille Kuusisen toisen vaimon muistelmat

Sirpa Kähkönen Graniittimies Graniittimies

Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu Synkkä yksinpuhelu

Panu Rajala Tulisoihtu pimeään, Olavi Paavolaisen elämäkerta