Alun
jälkeen päähenkilö Petra Delicadon naiseusongelma alkaa rasittaa.
Naispoliisi lyö reaktioissaan yli yrittäessään olla ei-nainen.
Hän käyttäytyy huonosti, mutta käyttää siinä hyväkseen
nimenomaan sitä, että on nainen. Miespoliisi tuskin selviäisi
ongelmitta syyttömän nuoren miehen riisuttamisesta ja munien
tuijottelusta. Kaidalle tielle opettelevien nuorukaisten hoitokodissa
Petra-poliisi puhuu törkeyksiä teinipojalle. Mitkä traumat
naispoliisin potenssipuutosirvailut jättävät nuoreen mieheen, sitä
ei kirjailija kerro.
Petran
asemaa naisena ei paranna yhtään se, että hän käyttäytyy yhtä
sikamaisesti kuin sikamaisimmat miehet, eikä edes niitä samoja
sikamiehiä kohtaan vaan ventovieraita kohtaan.
Petra
Delicado ei ole muutenkaan mikään mukava nainen. Voisi ajatella,
että hänen tunnereaktionsa ovat espanjalaisuutta, mutta hänen
alaisensa Garzón käyttäytyy asiallisesti - jopa liiaksi asti. Ei
hänellä tosin ole juuri vaihtoehtoa. Jos hän antaisi samalla
mitalla takaisin, Petra tulkitsisi sen reaktioksi siihen, että hän
on naispomo, vaikka se on reaktio siihen, että Petra rähjää.
Itse
tarina on aika perus. Tästä voi kehittyä kelpo sarjan, kunhan
Petra lopettaa naiseutensa käyttämisen tekosyynä huonolle
käytökselle. Espanjalaisuus ei dekkarissa näkynyt loppujen lopuksi
muuten kuin muutamissa kulttuurieroissa kuten siinä, että auton
rattiin lähdettiin reippaasti viinaksia nauttineena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti