”Mehän ollaan aivan
tavallinen perhe”, Adam toistelee yrittäessään ymmärtää, mitä on tapahtunut.
No, ei nyt ihan perusperhe, sillä äiti on asianajaja ja isä pappi, ei kovin yleinen yhdistelmä. Mutta siinä mielessä esimerkillinen perusperhe, että vanhemmat
rakastavat toisiaan ja tytärtään, jonka eteen ovat valmiit tekemään mitä vain.
Vaan mitä voi tehdä,
kun tytär on pidätetty murhasta?
Aivan tavallinen perhe
on ruotsalaisen Mattias Edvardssonin toinen suomennettu dekkari. Se on hyvä
dekkari. Juoni rakentuu taitavasti, lukija saa vähä vähältä tietää, mitä on
tapahtunut, ja vasta viimeisillä sivuilla selviää, kuka on syyllinen.
Kirjailija käyttää
nykyisin suosittua monen näkökulman tekniikkaa, isä, äiti ja tytär kertovat
vuorollaan, mitä tapahtui. Se tuo lukijalle yllätyksiä, isä näki asian näin,
mutta oikeasti tapahtuikin noin.
Kirjan plussaa on myös
se, että siinä ei mässäillä ällöväkivallalla, vaan painopiste on koko ajan rikoksessa
ja sen ratkaisussa: mitä tapahtui ja kuka teki mitä.
Hyvää ajanvietettä
dekkarien ystäville.
MUITA SAMANTYYPPISIÄ
Fiona Barton: Lapsi
Maria Adolfsson: Harha-askel, Jane Harper: Kuiva kausi
Jessie Burton: Muusa
Ann Cleeves: Valoisat illat
Fiona Barton: Leski
Jorn Lier Horst: Luolamies
Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
Anna Jansson: Vääriin käsiin
Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti