Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta

Suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden vuonna 1905. Samalla kertaa naiset saivat oikeuden asettua ehdolle vaaleissa, ja maailman ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin Suomessa.

Tuttua juttua jo koulusta. Mutta sitä en ole tullut ajatelleeksi, minkä vuoksi juuri suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä? Minna Maijalan kirja Kultakauden maanalainen vastarinta kertoo taustaa.

Kun Venäjä valloitti maamme Ruotsilta vuonna 1809, Suomi sai laajan itsehallinnon. Meillä oli jopa oma raha, oma postimerkki ja oma armeija.

Muutama tsaari myöhemmin alkoivat sortokaudeksi kutsutut vuodet: Venäjä ryhtyi venäläistämään Suomea. Suomen kenraalikuvernööriksi nimitettiin vuonna 1899 Nikolai Bobrikov, joka tarttui toimeen.

Mutta suomalaisilta ei noin vain otettu pois saavutettuja etuja. Vastarinta oli vankkaa, ja suomalaiset naiset olivat siinä tiiviisti mukana. Aluksi naiset olivat vain käytännön apulaisia, monistivat, salakuljettivat, keräsivät nimiä, piilottivat aktivisteja, mutta ajan myötä he pääsivät mukaan myös salaisiin kokoontumisiin.

Suomalaiset naiset osoittivat olevansa kiinnostuneita politiikasta, pystyvänsä toimimaan rohkeasti ja ajattelemaan itse. Aiempi kuva naisista heikompana sukupuolena mureni, ja siitä jatkumona oli, että työväestön vaatima yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ulotettiin Suomessa koskemaan myös naisia.

Eipä olisi Bobrikov osannut ajatella, mitä kaikkea hänen sortotoimensa saavat aikaan. Bobrikov ei kuitenkaan ajatellut äänioikeuden toteutuessa enää mitään, sillä hän kuoli ennen sitä suomalaisen virkamiehen Eugen Schaumanin ampumana.

Minna Maijalan kirja kertoo päiväkirjamaisesti, miten suomalainen sivistyneistö nousi vastustamaan Venäjän sortotoimia. Kirja valottaa myös osaltaan Suomen itsenäistymistä seuranneen kansalaissodan taustaa.

Runeberg, Topelius ja muut 1800-luvun kirjailijat ja taiteilijat kuvasivat Suomen kansaa hiljaiseksi, nöyräksi ja esivaltaa kunnioittavaksi. Suomalaiselle sivistyneistölle oli shokki, kun teollistumisen myötä syntynyt työväenluokka alkoi esittää vaatimuksia ja samaan aikaan maaseudun torpparit ja tilattomat alkoivat vaatia maata. Mistä tämä kapinoiva ja vihainen porukka tulee?

Jos työväen, tilattomien ja köyhälistön näkemyksiä olisi pysähdytty kuuntelemaan ja asioita olisi katsottu myös heidän kannalta, päättäjät olisivat tajunneet, että kansa puhuu asiaa. Kuilu hyvinvoivien ja vähäosaisten välillä ei ollut Suomessa niin suuri kuin Venäjällä, missä maaorjat eivät omistaneet edes itseään ja aatelisnaiset vaihtoivat jalokivin koristeltuja pukujaan monta kertaa päivässä.

Mutta suuri se oli Suomessakin, ja olisi ollut viisasta laittaa vähäväkisten asiat kuntoon. No, niin ei tehty, vaan osapuolet kuplautuivat poteroihinsa.

Minna Maijalan kiinnostava kirja ei etene taustoittamista lukuun ottamatta kansalaissotaan vaan päättyy vuoteen 1905. Silloin Venäjän tsaari lievensi venäläistämistoimia, kiitos sitkeän vastarinnan, ja Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. 

Suomen ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit toteutuivat lopulta maaliskuussa 1907. Eduskuntaan valittiin 19 naiskansanedustajaa. He olivat maailman ensimmäiset naiskansanedustajat. (Kuva: Museovirasto)