lauantai 22. huhtikuuta 2017

Colm Tóibín: Nora Webster


Puoliväkisin toisille hyvää tekevät ihmiset ovat rasittavia, sellaiset jotka vievät mummon yli senkin tien, mitä mummo ei ollut ollenkaan ylittämässä.  Mutta joskus voi käydä niin, että vastentahtoisesti tien yli viety näkee toisella puolella maiseman, jota ei osannut etsiä, ja se alkaa vetää puoleensa.

Niin käy Nora Websterille, nelikymppisenä leskeksi jääneelle irlantilaiselle kotirouvalle. Eletään 1960-lukua.

Colm Tóibínin romaani alkaa Noran miehen kuolemasta. Hänellä on neljä lasta ja rahasta tekee tiukkaa. Kuinka jatkaa elämää?

Ennen kotirouvaksi jäämistään Nora oli töissä paikallisessa firmassa. Kun siellä kuullaan, että Nora on jäänyt leskeksi,  hänelle tarjotaan töitä. Muutakaan työtä ei löydy, joten Noran ei auta kuin ottaa nöyrästi vastaan työpaikka, jonne ei haluaisi, mutta jonka saa.  

Samaan syssyyn uuteen arkeen tulee muitakin muutoksia, pakkorakoja, joihin on suostuttava. Lapsilla on ongelmansa, ja kaiken yllä on suru, joka haalistaa värit.

Töihin mentyään Nora huomaa muuttuvansa. Hän ei tyydy nielemään suu supussa epäreiluja tilanteita ja  yllätyksekseen ei joudukaan vaikeuksiin. Se rohkaisee ylittämään muitakin omia rajoja.

Tapahtumien edetessä päivien tasaharmaaseen alkaa ilmestyä rakoja, joista näkyy valoa. Colm Tóibínin romaani kertoo pienieleisesti siitä, että elämä jatkuu.  Ei sellaisena kuin Nora kuvitteli elämänsä jatkuvan hamaan vanhuuteen, vaan toisenlaisena – ei ehkä parempana, ei ehkä huonompana mutta uudenlaisena. 

Aluksi vähän tasapaksulta tuntuva kirja ottikin otteeseensa. Hyvä kirja.


LISÄÄ PERHE- JA SUKUTARINOITA

 



 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti