Harri Nykänen:Likainen Harri – 20 vuotta Erkon renkinä

Raksaduunari aloittaa työpäivää räntäsateen kastelemassa montussa pimeänä marraskuun aamuna ja miettii, kannattaisiko kokeilla kirjoittaa lehtijuttuja. Hän on kerran kirjoittanut jutun ilmaisjakelulehteen, ja se kävi helposti.

Nuori raksaduunari on Harri Nykänen, josta tulee Helsingin Sanomien rikostoimittaja. Kirjassaan Likainen Harri hän kertoo 20 vuodestaan Hesarissa. Nykänen on myös kirjailija Raidin ja Ariel Kafkan takana.

Kohta marraskuisen aamun jälkeen Nykänen huomasi Laajasalon opiston ilmoituksen, pyrki ja pääsi. Yksi Lehdistö- ja tiedotusopin kurssin opettajista oli naimisissa Helsingin Sanomien taloustoimituksen esimiehen kanssa. Ope suositteli Nykästä kesätoimittajaksi Hesariin, jossa oli keskusteltu, että talon toimittajat ovat liian samanlaisia. Jotta jutut palvelisivat paremmin koko lukijakuntaa, toimittajia pitäisi tulla erilaisista taustoista. Harri Nykänen oli jotain muuta kuin yliopiston kasvatti. Hän oli kotoisin Itä-Helsingistä ja oli käynyt keskikoulun ja ammattikoulun ennen Laajasalon opistoa. Sen lisäksi hän kirjoitti hyvin.

Mitä sitten seurasi, se jää suomalaisen lehdistön historiaan. Ennen kuin Nykänen sai 20 vuotta myöhemmin lähtöpassit Hesarista, hän oli penkonut esiin lukuisia yhteiskuntaa täräyttäviä skuuppeja eli isoja uutisia, jotka ilmestyivät Hesarissa ennen muita lehtiä. Viimeisin niistä johti päätoimittaja Janne Virkkusen antamiin potkuihin.

Potkut olivat seuraus uutisesta, jonka johdosta myös Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde joutui eroamaan. Uutisessa Ahteen kerrottiin ahdistelevan nuoria naisalaisiaan. Nykäsen jutun jälkeen tehdyssä tutkinnassa todettiin seksuaalisten kähmintöjen kohteeksi joutuneita olevan niin monta, ettei siitä selvinnyt selittelyillä. Miksi sitten potkut, siitä lisää kohta.

Harri Nykäsen kirja on katsaus hänen menneiden vuosikymmenien skuuppiensa taustoihin. Kun itse muistaa ne uutiset, on kiinnostava lukea, mitä juttujen takana oli ja mitä kaikkea tarvittiin ennen kuin ne rävähtivät lukijan silmien alle aamukahvipöydässä. Samalla pääsee seuraamaan Hesarin toimituksen arkea ja miten arki muuttuu siitä, kun talon autonkuljettaja kuskasi Tamminiemen aidan takana passissa oleville toimittajille täytettyjä sämpylöitä.

Nykäsellä on uutisnenä ja hän on sitkeä penkomaan hämärältä haisevia asioita vastustuksista huolimatta. Hänestä on tehty vuosien varrella useita tutkintapyyntöjä, mutta hänet on todettu syyttömäksi lukuun ottamatta yhtä Julkisen sanan neuvoston huomautusta.

Harri Nykänen sanoo, että journalistin on kerrottava totuus silloinkin, vaikka uutinen paljastaisi ikäviä henkilöstä, joka kuuluu toimittajan tai hänen esimiehensä kavereihin tai edustaa samaa puoluetta tai maailmankatsomusta. Lehdistön on oltava vallan vahtikoira, sillä jos ei media seuraa vallankäyttöä puolueettomasti, kuka sen tekee?

Hesari-uran päättänyt tapaus Ahde on Nykäsen jymyuutisten joukossa tyypillinen siltä osin, että monen jutun piilotteluyritysten takana on suomalaisten päättäjien hyvä veli- ja siskoverkosto. Meillä ei virkamiehelle tarvitse maksaa, että saa asiaansa eteenpäin, mutta jos iso pomo sotkee omat ja firman rahat tai suosii sukulaisiaan, hänen vastuuseen saamisensa voi olla työn takana, kun pomolla on kavereita poliisijohdossa, syyttäjävirastossa tai mediassa. Mikäli pidätysmääräys on pakko antaa, sen kanssa voidaan viivytellä niin kauan, että epäilty ehtii karata tavoittamattomiin.

Kun Suomessa asuvaa brittitaustaista toimitusjohtajaa epäiltiin raskaan sarjan pedofiliasta sekä Suomessa että Englannissa, häntä etsittiin pidätysmääräyksen jälkeen niin laiskasti, että Nykänen epäilee juttua jarrutetun tahallaan. Nykäselle brittimies oli todennut puhelimessa ennen katoamistaan, että “tää juttu on paljon laajempi kuin voit kuvitella…”.

Kirjassaan Harri Nykänen kirjoittaa, että lukuisten muiden suomalaisten vaikuttajien tapaan myös Hesarin päätoimittaja Janne Virkkunen oli nauttinut vuosien varrella Veikkauksen avokätisesti tarjoamista vapaa-ajan aktiviteeteista ja Ahteesta oli tullut hänen kaverinsa. Hesari julkaisi lopulta kiemurtelun jälkeen uutisen, mutta versiona josta oli poistettu sekä yrityksen että toimitusjohtajan nimi. Harri Nykänen paljasti nimen seuraavalla viikolla Nelosen suorassa televisio-ohjelmassa Palaneen käryä, vaikka esimies oli kieltänyt nimen kertomisen. Nelonen oli Sanoman omistama, ja Nykäsen potkujen lisäksi kyseinen ajankohtaisohjelma lopetettiin siihen.

Kirja pistää miettimään myös sitä, minkälaiset verkostot tätä nykyä vetävät Suomessa yhtä köyttä tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja totuuden kustannuksella. Nykänen toivoo, että Hesarin toimituskunnassa viime vuosien aikana tapahtunut sukupolven vaihdos vahvistaisi lehden riippumattomuutta ja objektiivisuutta, mutta pelkää, ettei käy niin.

“Jo nyt on nähtävissä, että mediaan on syntynyt nuoren polven toimittajien samanmielisten verkosto, jota yhdistää sosiaalisen median kloonaama arvomaailma”, hän kirjoittaa.

“Se vaikuttaa myös aihevalintoihin ja uutisten käsitelytapoihin. Ilmiö on sukua suomettumiselle, jolloin ne toimittajat ja poliitikot, jotka käsittelivät Neuvostoliittoa virallisesta linjasta poikkeavasti karkotettiin paratiisista. He olivat riitasointu kollektiivisessa hymistelyssä.”

Nykäsen painottaa, että toimittajien on kerrottava myös oman maailmankatsomuksen vastaiset faktat ja hyväksyttävä sekin, että kaikissa kulttuureissa on sekä hyviä että huonoja puolia. 

“Silti jo vuosia täkäläinen media on toiminut korostetun varovaisesti islaminuskontoa ja siitä versoavia kielteisiäkin ilmiöitä kohtaan, vaikka kristinuskoa ja sen perinteitä kritisoidaan ankarasti. Samaan aikaan kun kirkosta erotaan kriittisyydestä sen konservatiivisina pidettyjä arvoja kohtaan, vaietaan islamin monin verroin vanhoillisemmista, naisia ja vähemmistöjä alistavista arvoista”, Nykänen arvioi.

Mutta mitä näitä tässä referoimaan, lisää voi lukea kirjasta.