maanantai 8. joulukuuta 2014

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Bertta Valtonen: Kätilönä Karjalassa


Esikoiskirjailija Jennifer Worth aloittaa kirjansa kertomalla, että kirjoittaa muistelmansa, koska on huomannut, että kätilöistä ei ole kirjoitettu ensimmäistäkään kirjaa. Sairaanhoitajista ja lääkäreistä on sen sijaan kirjoitettu vaikka kuinka paljon.

Onneksi Worth ei lähde kirjoittamaan yksitoikkoista sitten-sitten-muistelua. Sen sijaan Hakekaa kätilö! etenee kiinnostavasta episodista toiseen ja avaa näkymän 1950-luvun Itä-Lontooseen. BBC on tehnyt kirjan pohjalta draamasarjan, eikä ihme, sillä draamaa riittää. Tapausten taustalla kulkee Worthin oma tarina.

Jennifer Worth on 22-vuotias, kun hän aloittaa kätilönä Lontoon East Endissä. Aluetta asuttavat köyhät satamatyöläiset, gangsterit ja ilotytöt. Monet ahtaat ja pimeät kodit ovat puretuiksi määrätyissä taloissa tai pommitettujen talojen jotenkuten ehjiksi jääneissä osissa. Niissä ei saisi asua, mutta viranomaiset sulkevat silmänsä, sillä sodan jälkeisessä Lontoossa on tolkuton asuntopula.

Jenniferillä on ensi alkuun paljon mielipiteitä, mutta ne jäävät matkasta sitä mukaa, kun hän törmää elämän moniin mutkiin. Monet kerrat Jennifer katuu arvostelevia ajatuksiaan, kun hänelle selviää, miten rankkoja vaiheita hänen arvostelemansa ihminen on joutunut käymään läpi. Miksi likainen, hampaaton, ikivanha rouva Jenkins on niin kiinnostunut alueella syntyneistä vauvoista? Miksi kikattava, lapsiaan läimivä Lil on omassa kodissaan ystävällinen äiti ja ujo emäntä? Voiko Conchita todella odottaa 24:ttä vauvaa?

Jennifer oppii, ettei ihmistä pidä naulita ensivaikutelmaan, vaan pitää odottaa, että oppii tuntemaan hänet. Se onnistuu, kun kulkee hänen kanssaan. Jotkut ihmiset ovat kuin Kinder-munia: kun kuoreen tulee halkeama, sisältä löytyy kotelo, jossa on lahja.

Osa kirjan henkilöistä esiintyy vain yhdessä luvussa, kuten teinijengin kingi, joka vuosien jälkeen näkyy televisiouutisissa prinsessa Dianan turvamiehenä. Osa kulkee mukana läpi kirjan, kuten nunnayhteisön johtajatar sisar Julienne. Mikä on tuo säteily, Jennifer ällistyy tavatessaan hänet ensi kerran, ja kirjan mittaan hän saa kysymykseensä vastauksen.  

Tapahtumien ja ihmisten kiinnostavuutta lisää se, että ne ovat totta.


Kätilönä Karjalassa ja vähän muuallakin on Jenniferin suomalaisen virkasisaren omaelämänkerta. 

Kirjan alussa Bertta Valtonen on niin ikään 22-vuotias. Hän on valmistunut kaksi päivää aiemmin kätilöksi ja saapunut pohjoiskarjalaiseen Enon kuntaan. Kätilö ei ehdi juoda tervetulokahvia loppuun, kun häntä lähdetään kiidättämään ensimmäiseen synnytykseen pieneen salomökkiin.

”Siinä hommassa ei meijän emäntä ou ennen kauaa tohissu”, hermostunut kuuden lapsen isä selittää ja jatkaa, että vesi meni ja jalka tuli näkyviin, mutta sitten synnytys pysähtyi. Tuore kätilö saa perätilassa olevan pojan elävänä ulos ja perässä tulee vielä toinenkin poika. 

Kun isäntää lähdetään hakemaan, tämä kysyy peloissaan: ”Molemmatko män?" ”Män minne män, mäne sinä kamariin kahtomaan”, vastaa apuvaimo. Ja mies menee, siunailee ja nauraa, katsoo ja ihmettelee: ”No tule, mäne ja herkii, no voi tokkiisa, no voi tokkiisa!”

Sekä Jennifer Worthin että Bertta Valtosen kirjat ovat ihmisiä ymmärtäviä ja ymmärrystä avartavia, mutta Bertta Valtosen kirja on lisäksi hersyvän hauska. Räväkkä kätilö ei jää sanattomaksi millään murrealueella. Iloinen ja aikaansaava Bertta on nimittäin myös vaihtelunhaluinen, ja hän vastaa monta kertaa kyllä, kun häntä kysytään kätilöksi vuoroon pohjoiseen, länteen, etelään ja itään. 

Itäisin komennus on sodan aikana puolitoista vuotta Petroskoissa. Siellä kätilö joutuu seitsemäksi päiväksi vankilaan esimiehen vastustamisesta. Upseeri aikoo viedä Bertan kasvattaman joulupossun omaan keittiöönsä, mutta Bertta ei anna. Vankilanjohtajan hiljaisella suostumuksella ystävät salakuljettavat hänelle omat petivaatteet, kirjoja, käsitöitä ja herkkuja, niin että vankilaviikosta tulee Bertalle lepoloma jatkuvan kiireen keskellä.

Molemmille kirjoille on yhteistä myös se, että paikalliset arvostavat kätilön korkealle. Jenniferin ei koskaan tarvitse pelätä East Endin satamakujilla, sillä kaikki miehet satamajätkistä rikollisiin ja nuorista vanhoihin kohtelevat häntä kunnioittavasti ja kohteliaasti. Samaa kertoo Bertta. Niin Itä-Lontoossa kuin Suomen saloseuduilla perheet ovat suuria. Jos synnytyksessä alkaa jokin mennä pieleen, kätilö on kultaa kalliimpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti