Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kirjan rakenteeseen. Lyhyet luvut voisivat
tuntua töksähteleviltä, mutta ei, ne ovatkin hauskoja. Lauseet ovat niukkoja,
mutta eteneviä. Tekstissä ei ole tyhjäkäyntiä. Kieli on oivallista - ilmeisen hyvä
kääntäjä myös.Juonikin on kelpo. Tarinaa avataan koko ajan, ja silti sitä riittää loppuun saakka. Tykkään siitä, että loppua ei osaa ennakoida, ja että loppu on onnellinen, ja tässä kirjassa on molemmat.
Tarinan ohessa kirja on kiinnostava kuvaus niistä alkuvaiheista, jolloin eurooppalaiset asuttivat Amerikkaa. Tarkkaa ajankohtaa ei kerrota, mutta 1600-luvun tietämissä mennään. Historia pysyy kuitenkin taustalla, etualalla ovat koko ajan ihmiset ja heidän välinsä, mutta historia tuo lisämaustetta. Amerikkalainen pikkukaupunkimentaliteetti, ihmisten välinen yhteys ja ahtaus, näyttää juontavan juurensa sieltä asti.
Kunnes kerron totuuden on hyvää ajanvietettä. Julie Berryltä voisi mieluusti lukea lisää.
Enpä olisi arvannut kannesta että kirja sijoittuu 1600-luvulle. En ole tästä kirjailijasta aiemmin kuullutkaan, pitää ottaa lisää selvää :)
VastaaPoistaMikä kirja on tuossa yläpalkin kuvassasi keskellä, se jossa tyttö keinuu? Näyttää houkuttelevalta!
Se on Avain, josta olen postaamassa kohta. Se on julkaistu uudelleen nimellä Nimeni on Sarah. Kaikki yläpalkkiin kuvaamani kirjat ovat sellaisia, jotka on olleet tavalla tai toisella hyviä.
VastaaPoistaTäytyypä pitää silmällä :-)
PoistaTämä oli todella hieno lukukokemus :) rakkautta ja historiaa.
VastaaPoista