Leo Tolstoi:Anna Karenina

”Kuka tahansa upseeri voi rakastua naimisissa olevaan naiseen”, Leo Tolstoi tuhahti. Hän oli hämmästynyt ja harmissaan siitä, minkälaisen suosion hänen Anna Kareninansa oli saanut.

”Sellaisesta ei todellakaan ole vaikea kirjoittaa, eikä sellaisessa ole mitään hyvää. Koko kertomus on kehno ja tarpeeton”, hän kirjoitti päiväkirjassaan.

Romaani kertoo nuoresta Anna Kareninasta, joka on naimisissa paljon itseään vanhemman miehen kanssa ja on pienen pojan äiti. Nuori ja komea kreivi Vronski alkaa piirittää Annaa, joka rakastuu päälakea myöten. Hän jättää miehensä ja lapsensa ja lähtee Vronskyn matkaan. 

Kun ensi huuma haihtuu, Vronskyn alkaa tehdä taas mieli seurapiirien kekkereihin. Hänet otetaan siellä ongelmitta vastaan, mutta Anna ei ole enää tervetullut mihinkään. Kertomuksen lopussa Anna hyppää junan alle. Kreivi Vronsky jatkaa elämäänsä. Seurapiirileijonan maine on vain kasvanut lemmentarinan myötä.

Luin Anna Kareninan ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, enkä voinut käsittää, kuinka äiti saattaa hylätä pienen lapsensa olipa mies miten ihana ikinä. Olin myös syvästi loukkaantunut siitä, miten kahdenlaisella moraalilla seurapiirit suhtautuivat Annaan ja Vronskyyn. Toinen oli loppuikänsä eristykseen tuomittu huono nainen, toinen oli tervetullut takaisin piireihin heti, kun mieli teki. Samoja kysymyksiä huomaan miettiväni edelleen, vaikkei tarina enää pyöristäkään silmiä niin suuriksi kuin aikanaan.
 

Romaani ilmestyi aluksi sanomalehdessä jatkokertomuksena. Ensimmäinen luku julkaistiin vuonna 1875, ja Tolstoi jatkoi tarinaa sitä mukaa kun sanomalehteen tarvittiin seuraava osa. Ilman kustantajan kanssa tehtyä sopimusta Tolstoi olisi jättänyt romaanin kesken ja hävittänyt puoliväliin ehtineen tekeleen.

Anna Kareninan tarinankulkuun vaikutti kaksi skandaalia.

Tolstoin kanssa samoilla seuduilla asui nelikymppinen tilallinen, yhden lapsen isä, jonka vaimo kuoli. Mies ylipuhui hyvästä perheestä lähtöisin olevan rakastajattarensa Anna Stepanovan muuttamaan luokseen asumaan, mutta ei suostunut avioitumaan hänen kanssaan. Avoliittoa oli kestänyt jo monta vuotta, kun isäntä palkkasi pojalleen kotiopettajattaren, kauniin nuoren saksalaistytön. Jonkin ajan päästä mies kertoi Annalle menevänsä naimisiin kotiopettajattaren kanssa.

”Anna Stepanova lähti talosta sekasortoisin mielin. Mukanaan hän kantoi pientä punaista laukkua. Hänet nähtiin kulkemassa hajamielisen näköisenä rautatieaseman laiturilla. Asemapäällikkö kysyi, aikooko hän nousta seuraavaan junaan. Vastaamatta kysymykseen Anna kiiruhti laiturin toiseen päähän. Asemalle oli tulossa tavarajuna ja koko laituri tärisi. Anna heitti laukun sivuun, teki ristinmerkin, veti hartiat kyyryyn ja heittäytyi eteenpäin, suoraan saapuvan junan alle”, Sonja Tolstaja, Leon vaimo, kertoo päiväkirjassaan.

Anna Stepanovan itsemurha tapahtui vuonna 1872.

Toinen skandaali oli jatkunut pitkään ja jatkui yhä siinä vaiheessa, kun Tolstoi kirjoitti Anna Kareninaansa. Venäjän tuolloinen tsaari Aleksanteri II oli vuonna 1866 ottanut rakastajattarekseen 16-vuotiaan ruhtinatar Jekaterina Dolgorukajan. Jekaterina ei oikein voinut sanoa tsaarille, että ei käy. Tsaarin vaimolla, keisarinna Marialla, ei myöskään ollut sanomista asiaan.

Tsaari kuljetti Jekaterinaa avoimesti mukanaan seurapiiritilaisuuksissa. Seurapiirit paheksuivat moista, ja lakkasivat kutsumasta Jekaterinaa juhliinsa. Kun Jekaterina järjesti juhlan, kukaan kutsutuista ei tullut. Seurapiirit eristivät hänet.

Leo Tolstoi kertoo päiväkirjassaan saaneensa tsaarin rakkaussuhteesta ainekset Anna Kareninan ja Vronskyn tarinaan, mutta tarina alkoi tympiä häntä. Vuonna 1875 Tolstoi kirjoitti päiväkirjaansa: ”Ryhdyn taas työskentelemään ikävän, vulgaarin Kareninani parissa. Ainoa toiveeni on saada se valmiiksi niin pian kuin mahdollista. ”

Seuraavana vuonna uusimpia oikovedoksia lukiessaan Tolstoi kirjoitti:

”Kaikki siinä on viheliäistä, ja koko juttu  pitäisi kirjoittaa uudelleen, myös se, mikä on jo ilmestynyt, pyyhkiä yli, heittää pois, hylätä. Minun pitäisi kirjoittaa jotain uutta tämän sotkun asemesta, josta ei tiedä, onko kyseessä lintu vai kala.”

Kahden vuoden jälkeen Tolstoi kirjoitti luvun, jossa Anna Karenina heittäytyy junan alle. Kertomuksen ei ollut alun perin määrä loppua niin, mutta Tolstoi oli joutunut tarinan kanssa umpikujaan ja päätti surmata sankarittarensa. Romaani ei kuitenkaan ollut valmis, hänen piti vielä kertoa, mitä muille henkilöille tapahtui.

Tolstoi jatkoi Anna Kareninaa samaan aikaan, kun Venäjän ja Turkin välille syttyi sota (1877-1878). Hän kirjoitti romaanin viimeisiin lukuihin vahvan poliittisen kannanoton: Venäjän ei pidä sekaantua turkkilaisten ja serbien väliseen sotaan, vaan sieltä on tultava pois.

Kustantaja kieltäytyi painamasta Tolstoin kirjoittamaa loppua. Sen sijaan hän julkaisi sanomalehdessään ilmoituksen, että kertomus on päättynyt Anna Kareninan kuolemaan.

Mutta mitä tapahtui Jekaterinalle, tsaarin pokaamalle nuorelle ruhtinattarelle?

Jekatarina sai tsaari Aleksanteri II:n kanssa neljä lasta. Suhde oli tehnyt tsaarista epäsuositun hovipiireissä, ja hänen poikansa, kruununperijä, arvosteli isäänsä  julkisesti moraalittomasta elämästä. Lopulta tsaarikin joutui elämään puolittain eristettyä elämää - Jekaterinan aatelisto oli eristänyt jo suhteen alussa.

Keisarinna Maria sairasti pitkään. Kun hän oli kuolemaisillaan, tsaari kiirehti muuttamaan Jekaterinaa lapsineen palatsiin. Lapset asuivat kuolevan keisarinnan huoneen yläpuolella. Kun keisarinna kuoli vuonna 1880, tsaari avioitui salaa Jekaterinan kanssa. Hän oli päättänyt kruunauttaa uuden puolisonsa keisarinnaksi, mutta ei ehtinyt. Vallankumoukselliset heittivät tsaaria kohti Katariinan kanavan rantakadulla pommin. Pommi  haavoitti häntä kuolettavasti. Tsaarin toinen jalka oli irti, toinen oli murskana ja vatsa oli revennyt, kun hänet kannettiin palatsiin. Hän kuoli saman päivän iltana, 13. maaliskuuta 1881.

Jekaterina muutti tsaarin kuoltua Ranskaan. Hänen ja tsaarin lapsista kauimmin eli tyttäristä nuorempi, joka kuoli yksinäisenä ja varattomana vuonna 1959 Haylingin saarella, Englannin etelärannikolla.

Lähde: Sonja, kreivitär Tolstaja by Anne Edwards