sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Harri Nykänen:
Leijonakuningas



Maailman vahvimman tittelin voittanut Jimmy nai Dodon, Viidakon Kissat -kisan voittajan, eikä median kiinnostuksella ole mitään rajaa. Kaikki, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä, kiinnostaa juorulehdistöä ja televisiota. Viimeisimpänä se, että Jimmy löydetään kuolleena kotoaan.  

Suomessa on monta hyvää dekkarikirjailijaa, ja Harri Nykänen on yksi parhaista. Nykäsen Ariel Kafka -sarjan viimeisimmässä, Leijonakuninkaassa, Jimmy, Dodo ja muutamat muutkin muistuttavat eräitä lehtien palstoilla näkyviä ja näkyneitä henkilöitä. 

Hieman eksoottista lisäväriä Kafka-sarjaan tuo se, että rikoskomisario Ariel Kafka on Suomen juutalainen. Juonen liepeillä tulee välähdyksiä suomenjuutalaisesta ankkalammikosta. Samaan tapaan kuin suomenruotsalaisten lammikossa, tässäkin porukat tuntevat toisensa. Ollaan sukua tai tullaan sukulaisiksi tai ollaan sukulaisen sukulaisia tai koulukavereita tai muuten vain tuttuja.  Kun rikoskomisario käy tutkimusten viemänä Helsingin synagogassa, hän törmää muistoihin joka askeleella:

”Menneisyys oli läsnä kuin se askeleet kuullessaan tunkisi uteliaana synagogan katosta, seinistä ja lattiasta selvittämään tulijan sijainnin suuressa juutalaisessa sukupuussa: Näköjään Wolf Kafkan nuorempi poika…”

Leijonakuninkaassa Helsingin juutalaisella seurakunnalla on osuutensa myös juonenkehittelyssä. Seurakunta on saanut uuden rabbin,  valtsikan opiskelijan näköisen nuoren ja älykkään Sam Jacobsonin. Hän on kasvanut Tampereen takana maaseudulla suomenjuutalaisessa perheessä ja on viettänyt reipasta opiskelijaelämää ennen kuin lähti opiskelemaan rabbiksi. Rabbi Jacobson tuntee yllättäen Jimmyn.

Sam Jacobson muistuttaa Simon Livsonia, Helsingin juutalaisen seurakunnan uutta kolmekymppistä rabbia, joka varttui Pohjois-Savossa ja vaihtoi rabbiopintoihin kaupalliselta uralta. Toivottavasti Simon saa Nykäsen uutuuden joululahjaksi, voisi olla kiinnostava lukukokemus.

Harri Nykänen kirjoittaa rennonsutjakkaasti, kirjaa on kiva lukea. Toimittajatausta näkyy, kieli on kohdallaan ja repliikit luontevat. Juoni etenee loogisesti, palapelin palat pysyvät koossa ja loppuratkaisu on järkeenkäypä.  Kaikin puolin tasokas dekkari esimerkiksi ennakkojoulupäivän ennakkojoululahjaksi:


Ennakkojoulupäivä syntyy niin, että otetaan joulunalusviikoilla yksi talvilomapäivä kesken joulujuttujen. Silloin ei tehdä muuta kuin luetaan, syödään suklaata, otetaan päikkärit ja luetaan, eikä edes ajatella, mitä nyt vielä kenties onkaan tekemättä.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    etsin arviointia, joka kertoisi, mitä Leijonakuningas antaisi rouvalleni :) Sinulla hyvä teksti - kiitos, että kirjoitit.

    Lainasin linkkiä twitteriin: https://twitter.com/Kerolt/status/838653028513153024

    Terveisin,
    JuhaM

    VastaaPoista