Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise

Kynähametta, paljettikenkää ja pikkutakkia. Pikkuneideillä hopeisia pitsimekkoja ja minikorkkareita. Koulun kevätjuhla? Ei vaan leikkipuisto Antibesissa, Etelä-Ranskassa. 

”Et mene leikkimään, kun sinulla on tuo mekko”, pitsimekkoisen pienokaisen tyylikäs äiti kieltää. Tytär on oppinut tottelemaan, hän kulkee ympyrää puiston asfaltilla ja katselee kaihoisasti Helena Liikanen-Rengerin 2-vuotiasta, joka laskee liukumäestä kerta toisensa jälkeen.

Helena tuntee itsensä juntiksi sortseissa ja t-paidassa ranskalaisäitien joukossa, mutta pystyypä sitten ottamaan hiekkaisen lapsensa ongelmitta syliin.

Maman finlandaise on suomalaisen Helena Liikanen-Rengerin kirja elämästä Etelä-Ranskassa. Hän päätyy Antibesiin ranskalaisen miehensä matkassa.

Monessa asiassa Helena kaipaa sydämensä kyllyydestä Suomea, kuten taloa vuokratessa. Vuokra-asunnoista on pulaa, ja kun vihdoin jonkun löytää, sitä ei ole mitään saumaa saada ilman monenlaista dokumenttia palkkakuiteista alkaen. Kun perhe pääsee muuttamaan, kohta käy ilmi, että komeron takaseinä on homeessa, kylpyhuoneessa alkaa syksyn tullen haista navetalta ja kun muuton jälkeen tulee ensimmäinen sade, vesi valuu katon reiästä täydessä unessa olevan siipan tyynylle.

Moni asia on myös paremmin, kuten kauppojen ja torien huikeat ruokavalikoimat. Lähimmäiset otetaan superkohteliaasti huomioon. Kaikki tervehtivät toisiaan ylenpalttisesti joka paikassa alkaen siitä, että aamuisin vaihdetaan poskisuudelmat lapsen jokaisen luokkakaverin vanhemman kanssa. Kaupan kassa kysyy asiakkaiden kuulumisia, ja jonossa olevat odottavat rauhallisesti vuoroaan, vaikka kuulumistenvaihto kestäisi pitemmän aikaa.

Oma lukunsa on koulu. Kun Rengerin perheen esikoinen täyttää 3 vuotta, hän aloittaa koulun. Koulussa opetetaan edelleen kaunokirjoitusta ja istutaan pulpeteissa. Käytöstavat ovat tärkeät, ja lapset puetaan kauniisti sävy sävyyn.

Helena Liikanen-Renger puhuu sitkeästi lapsille suomea ja vaatii näitä vastaamaan suomeksi, vaikka lauseisiin eksyykin ranskalaisia sanoja: ”Äiti, kuoritko mulle pommen.” Joka kesä tullaan Suomeen ja mennään mökille, ja lapset nauttivat metsäretkistä, saunomisesta, onkimisesta ja siitä, että mustikoita voi syödä suoraan puskista.

Kuten moni muukin kahden maan kansalainen, Helena kertoo sieluunsa asettuneesta kaipuusta. Kun hän on Ranskassa, hän muistaa Suomen monet hyvät puolet alkaen kumisaappaista ja kurahousuista – Ranskassa lapset eivät koskaan mene ulos tuhruisella säällä. Kun hän on Suomessa, hän kaipaa aurinkoa ja toisten huomioon ottamista ja ruokakauppojen valikoimia.

Tasapainottelu kulttuurien välillä on nuorallatanssia, hän sanoo. Toisaalta on hyvä olla kahdessa paikassa, toisaalta ei kummassakaan.

Helena Liikanen-Renger kertoo ranskalaisesta arjestaan blogissaan Chez Héléna

http://chezhelena.com/2016/03/17/mista-tunnistaa-suomalaisen-lapsen-ulkomailla/

http://chezhelena.com/2016/01/25/ranskalaisen-perheonnen-salaisuus/

http://chezhelena.com/2016/07/03/kaksivuotias-kolmeksi-viikoksi-mummolaan-french-kids-spend-their-summer-away-from-home/

ERILAINEN LAPSUUS:

Sabine varttui viidakossa