Suomalaisen istuvat telkkarien ääressä
katsomassa Linnan juhlia, kun juhlat saavat oudon käänteen. Vieraat alkavat
oksentaa, ja heidän kasvoihinsa nousee paiseita. Oireet vaikuttavat
säteilymyrkytykseltä. Miten ollakaan, kohta käy ilmi, että kuorma-autot,
jotka olivat viemässä käytettyä ydinpolttoainetta Olkiluotoon, ovat kadonneet.
Siinä Risto Isomäen uuden kirjan alkutilanne.
Kansainvälisen terrorismin asiantuntija
Lauri Nurmi saadaan puolipakotettua auttamamaan Suomen ällistyneitä
viranomaisia. Nurmi saa työparikseen somalisyntyisen suomalaispoliisin ja
yksinhuoltajaäidin Aishawarya Sadiqin. Ydinjätteen kaappaajiksi ilmoittautuneet
terroristit lataavat pöytään vaatimuksensa, ja niin alkaa kilpajuoksu ajan
kanssa.
Sain aikanaan joululahjaksi Isomäen kirjan
Sarasvatin hiekkaa. Sen ennustamat tulevaisuudennäkymät olivat säpsähdyttävät,
ja säpsähdyttivät uudelleen, kun japanilaisessa
Fukushiman ydinvoimalassa tapahtui tsunamin seurauksena onnettomuus viisi vuotta sitten. Muuten Sarasvatin
hiekkaa oli kaksijakoinen kirja: siihen sisällytetty rakkaustarina oli
harlekiinityyliä, mutta pääjuoni vei tiiviisti mukanaan.
Haudattu uhka on tyyliltään toimintajännäri.
Samalla Isomäki tuo kirjassaan esiin mielenkiintoisia seikkoja, kuten että
Olkiluodon ydinvoimalan vartointi on minimaalista, jos sitäkään. Voimala on Pohjanlahdella,
ja kuka tahansa huviveneilijä voi kirjan mukaan ajaa sen rantaan.
Kuorma-autojen kaappaaminenkin sujuu ongelmitta pienellä juonella.
Sitä jää miettimään, lienevätkö suomalaisten
ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelyt todellisuudessakin yhtä lepsua touhua?
...Kurganin
varjoissa Isomäki nivoo juoneen maapallon tulevaisuutta, historiaa ja
kielitiedettä. Saattaa kuulostaa ikävystyttävältä, mutta ei ole, päinvastoin. Suht kevyen jännityskertomuksen siivellä saa monenlaista uutta tietoa. Enpä tiennyt esimerkiksi sitä, että jos
Välimeri saastuu liikaa ja käy hapettomaksi, laivat eivät pysy enää sen
pinnalla vaan plumpsahtavat pohjaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti