Olen elänyt taas yhden elämän, oikean elämän, ei kuvitteellisen, kun luin Elisabet Ahon romaanin Lyhyet hetket. Todellisiin henkilöihin perustuvissa historiallisissa romaaneissa on se erityinen puoli, että niiden henkilöt ovat kiinnostavampia, kun tietää, että joku on oikeasti elänyt nuo elämänvaiheet ja lukiessani elän ne hänen kanssaan.
Tietenkään kirjailija ei voi tietää, mitä henkilöt ovat tarkasti ottaen puhuneet tai ajatelleet tuolloin, mutta kirjeet ja päiväkirjat ovat siihen erinomainen taustamateriaali. Ennen vanhaan kirjeitä ja päiväkirjoja kirjoitettiin paljon ja ne pidettiin tallessa.
Lyhyet hetket kertoo Elin Schaumanista, josta tuli aikuisena Eugen Schaumanin äiti. Kirja alkaa, kun 15-vuotias Elin joutuu muuttamaan Helsingistä Porvooseen, eikä tykkää yhtään siitä, että joutuu jättämään ystävänsä ja muuttamaan pikkukaupunkiin. Eletään vuotta 1865, ja muuttaa pitää, koska Elinin isä on valittu Porvoon piispaksi.
Piispan talon naapurissa asuu runoilija J.L. Runeberg perheineen. Elin tutustuu Runebergin vielä kotona asuviin nuorimpiin poikiin sekä heidän äitiinsä Fredrikaan ja halvaantuneena sängyssä makaavaan runoilijaan. Näin on aikanaan käynyt myös todellisessa elämässä.
Kirja seuraa Elinin vaiheita, avioitumista ja perhe-elämää, joka vie Elinin upseerin vaimona eri puolille Venäjää, Ukrainaa ja Puolaa. Elin miettii, mikä hänessä on vikana, kun hän ei ole koskaan tyytyväinen siihen, missä asuu. Kun hän joutui muuttamaan Porvooseen, hän olisi halunnut asua Helsingissä, kun hän asui avioliiton aluksi Hämeenlinnassa, hän olisi halunnut asua Porvoossa, ja Venäjällä hän kaipaa Helsinkiin.
Elinin toiseksi vanhin poika, Eugen Schauman, tuli mieheksi vartuttuaan kaiken kansan tutuksi, kun hän vuonna 1904 ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä. Eugenista seuraava sisarus oli Sigrid Schauman, josta tuli merkittävä suomalainen taidemaalari.
Elisabeth Aho on kirjailija, josta en muista lukeneeni yhtään lehtihaastattelua. Miksiköhän? Hän kirjoittaa laadukkaita historiallisia romaaneja sekä lasten ja nuorten kirjoja. Tutustuin hänen tuotantoonsa ensimmäisen kerran, kun käteeni osui hänen kirjansa Sisar. Tykästyin siihen, Sisar kertoo Helsingistä kansalaissodan aikana. Juoni perustuu tositapahtumiin, ja osa henkilöistä on ollut oikeasti olemassa. Sen jälkeen olen lukenut Aholta muutaman muunkin romaanin.
Lyhyet hetket varasin kirjastosta Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä olleen suosituksen pohjalta. Kiitos suosittelijalle, mielenkiintoinen ja traaginenkin romaani naisesta, joka kerran eli monivaiheisen elämän.
Kustantaja Atrain&Nord
SAMANTYYPPISIÄ
Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita
Eino Leino: Kirjailijoiden Helsinki
