Anchee Min: Madame Mao

Jos sinulla on kaapit täynnä vetimiä, sinun on jaettava niitä ihmisille, joilla ei ole mitään. Saman ohjeen antaa kaksi suurta maailmaa mullistanutta aatetta, mutta tarkemmat toimintaohjeet ovat vastakkaiset.

Kommunismi sosialisoi omaisuudet pakolla. Leninin, Stalinin ja Maon valtakunnissa entinen omistaja sai pahimmillaan kyydityksen vankileirille, jollei menettänyt tyystin päätään.

Toista laitaa on näkemys, että ihmisen on itse alettava miettiä, tarvitsenko todella kaikkea tätä kamaa, ja ryhdyttävä oma-aloitteisesti jakamaan liiastaan. Sen lanseerasi kristinuskon alkuun laittaja Jeesus. Se sitten unohtui muiden touhujen keskellä muun muassa monilta menneiden vuosisatojen paaveilta, jotka elivät kuin ruhtinaat.

Anchee Minin kirja Madame Mao on romaaniksi kirjoitettu Mao Zedongin puolison Jiang Chingin elämäkerta. Kirja perustuu tositapahtumiin. Mao johti Kiinaa vuosikymmenten ajan kommunistisena diktaattorina, ja Madame Mao avaa sisäpiirinäkökulmaa sekä Maon privaattielämään että siihen, mitä kommunismi oli käytännössä.

Mao ja Stalin johtoporukoineen noudattivat ohjetta ”Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.” Mao julisti, että jokaiseen perheeseen riittää yksi riisikuppi ja yhdet syömäpuikot. Itse hän muutti asumaan Kiinan entisen keisarin palatsiin ja ylensöi itsensä niin, että näytti valkoiselta valaalta, Jiang Ching tuhahtaa kirjassa.

Kommunistimaissa elettiin todeksi Eläinten vallankumouksen slogania ”Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Tätä ihmetteli jo Otto Wille Kuusisen vaimo Aino muutettuaan miehen perässä Neuvostoliittoon vuonna 1922. Hän ja Otto Wille asuivat kahdestaan suuressa huoneistossa Moskovassa, ja heillä oli palvelija ja autonkuljettaja. Kuusisten ja muiden pomojen ruokapöydät olivat kukkuroillaan kalliita herkkuja. Samaan aikaan kansa näki nälkää ja paleli ahtaissa yhteisasunnoissa.

Romanian kommunistisen diktaattorin Nicolae Ceausescun palatsissa oli jopa kultaiset hanat vessoissa. Kansa oli niin köyhää, että joutui hylkäämään lapsiaan lastenkoteihin, koska ei ollut ruokaa, vaatteita eikä asuntoja.

Oliko Mao onnellinen? Tuskin. Hän tuli vuosi vuodelta vainoharhaisemmaksi. Tämän päivän hyvä kaveri saatettiin myrkyttää seuraavana päivänä, kun diktaattori haistoi salaliittoja kaikkialla. Terrori ja pelko vallitsivat niin johtajiston kuin kansankin keskuudessa. Henkensä puolesta pelkäsi aika ajoin vaimokin, jota niin ikään riivasi vallanhimo. Jiang Ching muodosti neljän koplan, joka oli Maon viimeisinä vuosina vahva poliittinen vaikuttaja.

Alun perin aatteen idea oli kuitenkin hyvä: otetaan sieltä, missä on yllin kyllin, ja jaetaan niin, että kaikilla on riittävästi. Vallanhimo ja ahneus söivät hyvän tarkoituksen nopeasti.

Kumpi muuttaa tehokkaammin maailmaa paremmaksi, hyvyys vai pahuus? Hyvyys tietysti, suurin osa vastaa, ”mutta minkäs teet, ei yksi ihminen voi maailmaa muuttaa”. Äitini oli eri mieltä. ”Älä sinä puutu veljesi tekemisiin, hoidat nyt vain oman osuutesi”, hän sanoi, kun kuikuilin, tekeekö veli myös omat hommansa. Jos jokainen tekee omalta osaltaan hyviä tekoja, yhteen laskettuna niistä tulee valtavirta, joka muuttaa maailman. Jeesus sanoi, että ihmisten tulisi tehdä hyviä tekoja toisilleen. Vapaan tahdon vuoksi voimme kuitenkin valita toisin.

Asiasta sen viereen: Sanojen merkitys elää. Paikallisjunassa teinityttö kertoi toiselle viikonlopun kotibileistä, jotka eivät menneet ihan toiveiden mukaan. ”Jätkät katso koko illan lätkää ja me sitt vaan sosialisoitiin keskenämme.”

Samaa aihealuetta...

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2014/10/sirpa-kahkonen-graniittimies.html

Qiu Xialong: Kuolemanjärvi

http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2013/09/qiu-xialong-kuolemanjarvi.html

Aino Kuusinen: Jumala syöksee enkelinsä

Otto Wille Kuusisen vaimo kertoo omaelämänkerrassaan kommunistien yläluokan hulppeasta elämästä samaan aikaan, kun kansa näkee nälkää. Aino Kuusinen ei pitänyt kritiikkiä sisällään ja joutui vuosiksi vankileirille. Vapauduttuaan hän pakeni länteen. 

Inna Rogatsi : Särjetty sukupolvi eli Kymmenen käskyä Neuvostoliitossa

Suomeen vuonna 1988 Neuvostoliitosta muuttanut toimittaja Inna Rogatsi jaottelee kirjansa 10 käskyn mukaisiin otsikoihin ja kertoo, miten mikin niistä näkyi kommunismin arjessa.

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Tositapahtumiin perustuva romaani runoilija Marina Tsvetajevasta ja hänen perheestään. He palasivat Ranskasta Neuvostoliittoon rakentamaan kommunistista ihanneyhteiskuntaa, ja kuinkas sitten kävikään.

Taisto Huuskonen: Laps’ Suomen

Taisto Huuskonen loikkasi vaimonsa Ennin kanssa Suomesta Neuvostoliittoon. Huuskosia pidettiin vakoilijoina, ja he joutuivat työleireille Uraliin. Vanhoilla päivillään he pääsivät palaamaan Suomeen, missä Taisto Huuskonen kirjoitti kirjan kokemuksistaan.