Victoria Hislop: Saari

Katsoin ensimmäisen jakson paraikaa pyörivästä tv-sarjasta Saari, joka perustuu Victoria Hislopin saman nimiseen romaaniin. Jätin siihen. Viipyilevä tahti muistutti sen sortin kotimaisia elokuvia, joissa toivoo, että leffan mukana tulisi kelaa eteenpäin -nappi.

Kirja sen sijaan lähti vetämään alusta alkaen. Englantilainen Alexis on lähdössä Kreikkaan lomalle ja päättää matkallaan tutustua myös kreetalaisen äitinsä syntymäseutuun. Äiti ei ole koskaan puhunut lapsuudestaan, ja tytär näkee tilaisuuden ottaa selville, mitä salaisuuksia äidin menneisyydessä on.

Alexis matkustaa äitinsä suvun kotikylään, Plakaan. Kylän edustalla on Spinalongan saari, joka oli spitaaliin sairastuneiden karkotuspaikka. Alexis löytää kylästä äitinsä vanhan ystävän, joka alkaa avata salaisuuksien kerää.

Juonessa on monenlaista vaihetta, ja se pitää hyvin näpeissään. Sisällön tekee painavaksi ja koskettavaksi se, että Spinalonga on totta. Spinalonga jäi autioksi vuonna 1957, kun leprasiirtola lakkautettiin, ja se on nykyisin turistikohde.

Saari on helppolukuinen. Sen lauseet menevät siellä täällä naivin harlekiinityylin puolelle, mutta ei niin paljon, että alkaisi haitata: ”Eleni tunsi musertavaa syyllisyyttä, että tytöt joutuivat varttumaan ilman häntä.” Ikään kuin Eleni olisi tehnyt tietoisen valinnan, että sairastunpa seuraavaksi spitaaliin.

Spitaalin eli lepran monimuotoisuus tulee kirjassa hyvin esille. Spitaaliin sairastunut saattoi elää vuosikymmeniä ilman, että sairaus juurikaan eteni, ja toisessa päässä janaa sairaus vei muutamassa vuodessa kivuliaaseen kuolemaan. Petrakisin perheen tarina on ollut rankkaa todellisuutta monien perheiden elämässä, ennen kuin lääke löytyi.

Kun olin lukenut kirjan, huomasin ajatusteni palaavan moneen kertaan kertomukseen. Hyvä kirja.

Spinalongassa näyttää tältä:

http://www.youtube.com/watch?v=beHZV2iARas

http://www.youtube.com/watch?v=AIXH_JYqcoU