Amgashin pikkukaupungissa ihmiset tietävät
toistensa asiat - tai luulevat tietävänsä. Moni yllättyisi, jos näkisi naapurinsa julkisivun taakse, kuten näkee Elizabeth Stroutin kirjan lukija.
Stroutin kirjassa Kaikki on mahdollista on mielenkiintoinen rakenne. Se on
novellikokoelma, jonka novellit liittyvät toisiinsa samojen ihmisten kautta.
Edellisen novellin päähenkilö vilahtaa seuraavan novellin taustalla ja joku toinen sivuhenkilöistä on seuraavan novellin päähenkilö. Kirjan edetessä lukijalle muodostuu moninäkökulmainen kuva pikkukaupungin
elämästä ja ihmissuhteista.
Henkilöissä on säröjä
ja särmiä, kenellä mitäkin. Niin kai se täytyy olla, perusonnellisesta perhe-elämästä ei löytyne
riittävästi aihetta napakkaan novelliin... No, ensimmäinen novelli kertoo
kuitenkin, että on mahdollista niin sanotusti nähdä synkissäkin pilvissä
auringon kultaa, kun ei jää roikkumaan menneisiin vaan suostuu elämään sitä
elämää, mihin on päätynyt.
Pienessä kaupungissa on porukkaa moneen lähtöön. Strout katsoo
kaikkia ymmärtäväisesti: ihmiset ovat ihmisiä, he väsyvät ja eksyvät, tekevät
virheitä ja vääryyksiä ja aiheuttavat valinnoillaan tuskaa läheisilleen. Mutta
ihmisissä on myös lämpöä, armoa ja auttavaisuutta, mikä pehmentää iskuja,
nostaa alas painuneita ja lohduttaa kolhiintuneita.
Kaikki on mahdollista on itsenäinen
rinnakkaisteos Stroutin aiemman kirjan Nimeni
on Lucy Barton kanssa. Lucy on lähtöisin samaisesta Amgashin kaupungista, köyhistä
oloista noussut kirjailija. Luin kirjan puolitoista vuotta sitten ja
ajattelin, että no joo, kyllä tämän luki, mutta ei mitenkään erityinen. Kaikki on mahdollista on paljon kiinnostavampi,
ei yksittäisten novellien vuoksi vaan kokonaisuutena.
Samaa novelleista koostuvan kokonaisuuden
rakennetta on käyttänyt Tuula-Liina Varis kirjassaan Että tuntisin eläväni ja Merete Mazzarella novellikokoelmassaan Marraskuu. Samantyyppistä keskilännen pikkukaupunkia
kuvaa myös Edgar Lee Masters proosarunokokoelmassaan Spoon Rover antologia,
joskin sata vuotta aiempaa aikaa.
Näissäkin eletään amerikkalaisessa pikkukaupungissa
Marilynne Robinson Kotiin, Gilead, Lila
Patricia Harman Hope Riverin kätilö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti