perjantai 2. syyskuuta 2016

Enni Mustonen:
Järjen ja tunteen tarinoita -sarja




Tartuin ohimennen kirjastossa Enni Mustosen kirjaan Nimettömät ja lainasin sen muiden joukossa. Sen verran Hilman ja Anna Sofian tarina jäi kiinnostamaan, että kun huomasin kyseessä olevan sarjan nimeltä Järjen ja tunteen tarinoita, lainasin seuraavatkin osat.

Hyvä että lainasin, sillä kirjat paranevat kirja kirjalta, kun henkilöistä tulee yhä elävämpiä ja tarinoista monimuotoisempia. Sarjaan kuuluvat kirjat Nimettömät, Mustasukkaiset, Lipunkantajat, Sidotut ja Parittomat.

Hilma on nuori torpantyttö joka tulee 1800-luvun lopulla kotipitäjästään Haapajärveltä Helsinkiin piiaksi Augusta Ahlstedtille.  Tämä on taloudellisesti kenestäkään riippumaton englannin opettaja ja sanomalehtinainen, joka nauttii itsenäisen naisen elämästä omassa talossaan Mariankadulla Helsingin Kruunuhaassa.

Anna Sofia on Augusta Ahlstedtin veljentyttö, jonka hän ottaa luokseen käymään koulua tytön isän kuoltua. Kirjasarjassa seurataan Hilman ja Anna Sofian tarinaa rinnatusten vuoroon Hilman kertomana, vuoroon Anna Sofian. Tytöistä varttuu nuoria naisia ja edelleen aikuisia.

Naisten elämänkulku solmiutuu Suomen ja Helsingin historiaan. Hilma on topakka, nasevasanainen tyttö, joka kasvaa elämää ymmärtäväksi vahvaksi naiseksi. Hiljainen ja ujo Anna Sofiakin oppii vuosien myötä pitämään puolensa. Molemmat naiset päätyvät lopulta kansanedustajiksi, kunhan ensin naiset saavat äänioikeuden kertomuksen edetessä.

Enni Mustonen tuntee Suomen ja Helsingin historian. Hän kirjoittaa tarinoihin mukaan monia vuosikymmenten vaikuttajia Tekla Hultinista Leo Mecheliniin ja Otto Wille Kuusiseen. Historialliset yksityiskohdat pitävät, tarkistin joitain minulle uusia seikkoja ja faktaa kaikki.

On kiinnostava päästä elämään historiankirjoista tuttuja tapahtumia, kun kulkee Anna Sofian ja Hilman mukana niin työväentalolla kuin jääkäriliikkeessä, kansalaissodassa ja Amerikan suomalaisten siirtolaisten joukossa. Kukaan ei tiedä, mitä lopulta seuraa siitä, mitä nyt tapahtuu. On vain elettävä päivä toisensa perään, kunnes päivistä alkaa ketjuuntua historiaa: näin naiset saivat äänioikeuden, näin Suomi itsenäistyi…

5-osaisen kirjasarjan viimeinen, Parittomat, on sitten vähän eri maata. Kertomus on hypännyt Hilman ja Anna Sofian lapsenlapsenlapsiin 2000-luvulle. Salla palaa Suomeen Brysselistä EU-hommista ja Tommi on luomuviljelijä. Heidän tiensä yhtyvät, Salla on paitsi Tommin kesänaapuri myös paikallinen vt. luomutarkastaja.

Juonen lomassa kerrotaan sentään sirpaleita Hilman ja Anna Sofian vaiheista kansalaissodan jälkeen. Mieluummin olisin lukenut heidän tarinaansa suoraa jatkoa, mutta jotain uteliaisuudesta tulee tyydytetyksi näinkin.
 
Enni Mustonen kirjoittaa sujuvasti. Juoni kulkee vauhdikkaasti ja replikointi nostaa hymyä huulille. Sarjan muihin kirjoihin verrattuna Parittomat on kuitenkin perusviihdettä, hyvin kirjoitettua kyllä, rakkaustarina höystettynä ajan teemoilla luomulla, EU:lla, reikihoidoilla sun muilla. Mustonen hallitsee tässäkin yksityiskohtia myöten sen, mistä kirjoittaa, kuten EU-byrokratian tolkuttomuuksineen.

Mustosen kirjoista jää hyvä mieli. Niin monissa suomalaisissa nykykirjoissa päähenkilöillä menee huonosti tai vielä huonommin (Kissani Jugoslavia, He eivät tiedä mitä tekevät, Järjestäjä…). Mustosen kirjoissa ihmiset saavat osakseen kuraa ja kurimuksia, mutta Hilman sanoin niistä mennään läpi, “kun on mentäväksi laitettu, tulessa rauta puhdistuu”. Ja sitten taas paistaa aurinko.


SAMAA AIHEPIIRIÄ





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti